Infiniittimuoto muodostaa laajennuksineen infiniittisen lausekkeen eli infiniittirakenteen (InfP:n). Sen mukaan, onko kyseessä infinitiivi vai partisiippi, puhutaan infinitiivi- ja partisiippilausekkeesta. Koska infiniittinen lauseke rakentuu verbistä täydennyksineen ja määritteineen, se on koostumukseltaan jossain määrin lauseen kaltainen (» § 875). Kun infiniittisessä lausekkeessa on subjekti, tämä on yleensä genetiivissä eikä nominatiivissa kuten finiittiverbillä.
Infiniittiset lausekkeet esiintyvät lauseen ja lausekkeen jäseninä (a) mutta voivat muodostaa lausumia myös yksin ja olla osina kiteymissä (b) (» § 512).
Lause tai lauseke, jonka jäsenenä infiniittinen lauseke on, on sen hallitseva rakenne, ja lause, johon se kuuluu, on sen hallitseva lause. Hallitseva rakenne voi olla sama (c) tai toinen kuin hallitseva lause (d–e).
Esimerkissä (d) infinitiivilausekkeen TV:tä katsellen hallitsevana rakenteena on infiniittinen viettää viikonlopun – –. Näiden molempien hallitseva lause on Antti sanoi – –, samoin rakenteen aikovansa – –. Esimerkissä (e) hallitsevana rakenteena on NP.
Kaikki infiniittiset lausekkeet eivät ole yhtä lausekemaisia. Täydennyksenä toimivat infiniittiset rakenteet voivat olla yhtäjaksoisia (f) mutta myös hajaantua siten, että niiden jäseniä on hallitsevan rakenteen jäsenten seassa (g) (» § 1397). Tämä ei ole muille lausekkeille yhtä ominaista. Määritteinä toimivat infiniittiset lausekkeet ovat sen sijaan yhtäjaksoisia, ts. lausekemaisempia (h).
Infiniittimuodot esiintyvät myös osana liittomuotoa (» § 450), verbiliittoa (» § 451 – 453) tai verbiketjua (» § 496 – 497); silloin ne eivät muodosta lauseketta eivätkä toimi lauseenjäseninä. Nämä ovat kahdesta tai useammasta verbistä koostuvia rakenteita, jotka toimivat predikaattina yhden verbin tapaan (» § 868). Liittomuodoissa, joita pidetään tavallisesti verbin taivutusparadigman jäseninä, apu- ja pääverbi yhdessä ilmaisevat kiellon tai tempuksen. Liittomuodoille, verbiliitoille ja verbiketjuille on yhteistä se, että koko lauseen rakenne määräytyy pääverbin valenssista; muilla verbeillä ei ole omia täydennyksiä.
Huom. Koska infiniittiset rakenteet voivat toimia vaihtoehtona alisteiselle lauseelle, osaa niistä on perinteisesti sanottu lauseenvastikkeiksi (» § 876). Lauseen ja infiniittirakenteen vaihtoehtoisuus ei ole kuitenkaan automaattista vaan riippuu useista rakenne- ja kontekstitekijöistä.
Monissa yhteyksissä voi infinitiivilausekkeen tapaan käyttää verbikantaisen substantiivijohdoksen, etenkin minen-substantiivin muodostamaa NP:tä (» § 221, 878). NP:n ja infinitiivilausekkeen sisäinen rakenne on kuitenkin erilainen, sillä substantiivi ei saa kaikkia verbille tyypillisiä laajennuksia. Informaatiorakenteeseen liittyvä ero on se, että infinitiivilauseke ei yleensä esiinny teemana niin kuin NP: Yksin käveleminen on turvatonta. Infinitiivilausekkeella ja hallitsevalla lauseella on yleensä yhteinen subjekti, esim. Olen tottunut tiskaamaan käsin (» § 501). Sen sijaan minen-rakenne voidaan tulkita paitsi samasubjektiseksi (Olen tottunut käsin tiskaamiseen) myös erisubjektiseksi (Olen tottunut poraamiseen: poraajana on esim. hammaslääkäri). Tulkinnat perustuvat pragmaattiseen päättelyyn.
Edellinen pykälä