Kun partisiippi toimii substantiivin määritteenä, se luonnehtii kyseistä substantiivia, ts. ilmaisee sen tarkoitteen tilan tai ominaisuuden (a). Predikatiivina partisiippi luonnehtii subjektia (b), predikatiiviadverbiaalina subjektia (b) tai muuta täydennystä (c). Luonnehdittava on esimerkeissä lihavoitu.
Itsenäinen, substantiivisesti käytetty partisiippi (» § 532) viittaa asiaan tai olioon, jolla on partisiipin ilmaisema ominaisuus: ensimmäistä kertaa pyrkivät ’ne, jotka pyrkivät ensimmäistä kertaa’. Erillistä luonnehdittavaa ei tällöin ole.
Aktiivisella partisiipilla ei ole subjektia, mutta siihen voi liittyä objekti: nukkuva, rikoksen tehnyt, (iskelmiä) laulava. Aktiivisen partisiipin suhde pääsanaansa on sama kuin finiittiverbin ja subjektin suhde:
Passiivisen partisiipin suhde pääsanaansa on yleensä sama kuin verbin ja objektin suhde:
Passiivimuotoinen partisiippi tulkitaan finiittisen passiivin tavoin ihmistekijäiseksi: kypsytetty sipuli tarkoittaa ihmisen, ei esim. auringon kypsyttämää. Leksikaalistuneita partisiippeja ei aina ymmärretä ihmistekijäisiksi, esim. määrätty, oikeutettu, riivattu.
Agenttipartisiippi on valenssiltaan passiivin partisiippien kaltainen. Agenttipartisiipin suhde pääsanaansa on sama kuin finiittiverbin ja objektin suhde:
Kieltopartisiippi on tulkinnaltaan joko aktiivinen (katoamaton), passiivinen (paistamaton sipuli) tai molempitulkintainen (lyömätön) (» § 526).
Edellinen pykälä