Hallitsevan rakenteen kanssa samasubjektiset tavan infinitiivirakenteet ovat siinä suhteessa produktiivisia, että niissä esiintyy monenlaisia verbejä, joihin liittyy vapaasti erilaisia laajennuksia. Rajoittuneempaa on en- ja mAllA-rakenteen omasubjektinen käyttö. Subjekti on genetiivissä (muiden nähden) tai ilmenee possessiivisuffiksista (tietämättämme). Näille rakenteille on yhteistä, että verbi on transitiivinen mutta vailla objektia ja että kohteeksi tulkitaan hallitsevan rakenteen ilmaisema tilanne: oppia huomaamattaan ’oppia huomaamatta sitä, että oppii’, itkeä muiden nähden ’itkeä niin että muut näkevät itkemisen’. Verbi on useimmiten mentaalinen.
Omasubjektisessa en-rakenteessa esiintyvät mentaaliset verbit ja aistihavaintoverbi kuulla, nähdä tai tietää (a).
Omasubjektisessa mAttA-rakenteessa esiintyy mentaalisia (b) ja toiminnan ohjailua ilmaisevia verbejä (c), harvemmin muita (d).
Infinitiivillä saattaa olla täydennyksenään pronomini tai yleissubstantiivi, esim. asia, joka tulkitaan koko lausetta tai jotain siinä mainittua tarkoittavaksi: kenenkään asiaan puuttumatta (c).
Huom. Temporaalirakennetta muistuttavat genetiivisubjektilliset ilmaukset illan tullen ja tilaisuuden ~ tarpeen ~ tiukan paikan tullen ovat pitkälle kiteytyneitä. Uusia niiden mallia noudattavia ilmauksia esiintyy harvakseltaan, esim. Ongelmien tullen pitäisi Muhosen mukaan käyttää huomautus- ja varoitusmenettelyä (l).