Verbiliitto on tekevä on suppeakäyttöinen tapa viitata tulevaan aikaan (» § 1546). On tehtävä ‑verbiliitto (nesessiivinen verbiliitto) esiintyy nesessiivirakentessa (a). Sitä huomattavasti suppeakäyttöisempiä nesessiivisiä verbiliittoja ovat on ~ käy tekeminen (b) ja pitää tekemän (c). Edellistä käytetään lähinnä ilmauksissa on uskominen ~ tyytyminen ~ kiittäminen sekä kielteisenä, esim. ei ole menemistä ~ luottamista, ei käy kieltäminen ~ kiistäminen ~ moittiminen. (» § 1581.)
Modaalinen verbiliitto on myös olla tehtävissä, jota sanotaan myös mahdollisuusrakenteeksi (» § 1584 – 1585; rakenteen passiivimaisuudesta » § 1343).
MA-infinitiivin abessiivi muodostaa kieltomerkityksisiä verbiliittoja verbien olla, jäädä ja jättää kanssa (» § 1627). Intransitiivisella olla ~ jäädä tekemättä ‑rakenteella on monipersoonaisen passiivin piirteitä (» § 1341), transitiivinen jättää tekemättä ‑rakenne on niiden kausatiivinen vastine.
MA-infinitiivillinen olla tekemässä ‑rakenne ilmaisee käynnissä olevaa tapahtumaa tai alkamaisillaan oloa. Sen leksikaalistuma on olla olemassa; verbiliiton rajamailla on MA-infinitiivin inessiivin käyttö olla mukana ‑ilmauksissa, esim. Olen mukana käynnistämässä osuuskuntaa, joka järkeistää tilojen yhteistyötä (l). Aspektuaalisia ovat myös tapahtuman tuloa lähelle toteutumista ilmaisevat verbiliitot, joissa olla-verbiin liittyy A-infinitiivin perusmuoto tai subjektiin viittaavan possessiivisuffiksin sisältävä mAisillA-muoto. (Aspektuaalisista verbiliitoista » § 1519 – 1521.)
Liittomuodosta aspektiltaan eroava verbiliitto on olla tehneenä ~ tehtynä (» § 537). Niin ikään aspektuaalinen, prosessin etenemistä ilmaiseva rakenne muodostuu olla-verbistä, johon liittyy partikkelin päin välityksellä MA-infinitiivin illatiivi: Työttömyys on lisääntymään päin. Rakennetta käytetään lähinnä verbeistä kasvaa, vähetä ja lisääntyä; infinitiiviin ei liity laajennuksia.
Edellinen pykälä