Verbi, joka voi saada objektikseen että-lauseen, voi yleensä saada myös referatiivirakenteen. Tällaiset verbit ilmaisevat etenkin kommunikaatiota (» § 483), havaintoa (nähdä, huomata), kognitiota (luulla, muistaa, ymmärtää) sekä päättelyä ja todistamista.
He sanoivat ~ uskoivat | poliisin tekevän ~ tehneen kaikkensa. |
että poliisi tekee ~ on tehnyt kaikkensa. |
Referatiivirakenteella on kuitenkin suppeampi käyttöala kuin että-lauseella. Referatiivirakenne ilmaisee kerrottavan tai mielessä olevan asiaintilan sisällön, mutta ei sellaista asiaintilaa, jota tavoitellaan, ehdotetaan tai suositellaan. Niinpä verbien suositella, ehdottaa, esittää, kehottaa, käskeä, säätää, määrätä, valvoa objektiksi käy lause (a) mutta ei yleensä referatiivirakenne (tyypistä Taloa ehdotetaan purettavaksi » § 534). Vain lausetäydennyksen saavat yleensä myös verbit, jotka ilmaisevat tosiasiana otettuun asiaintilaan kohdistuvaa tunnetta tai muuta reaktiota: hävetä, pahoitella, pyytää ~ saada anteeksi; ihmetellä, päivitellä ja valittaa (b).
Referatiivirakenteen käyttö tällaisten verbien yhteydessä nostaa verbistä esiin referoivan merkityksen: ehdottaminen ja reaktion ilmaiseminen jäävät taka-alalle (c).
Silloin kun tukipronominia käytetään osoittamaan asiaintila ennalta oletetuksi (d), verbin merkityksestä nousee esiin eri puoli kuin referatiivirakennetta käytettäessä (e); paljas lause on tässä suhteessa neutraali (» § 1150).
Muita lauseen mutta ei referatiivirakenteen kanssa esiintyviä verbejä ovat mahdollistaa, aiheuttaa ja estää.