Valenssi perustuu viime kädessä verbin merkitykseen. Verbit ovat kuitenkin usein monimerkityksisiä, ja eri merkityksissä samalla verbillä voi olla erilainen täydennysympäristö. Esimerkiksi verbillä selvitä on kaksi päämerkitystä: ’voittaa vastus’ (a) ja ’tulla jonkun tietoon’ (b). Edellisessä tapauksessa subjektin tarkoite on elollinen (selviäjä), jälkimmäisessä subjekti on abstrakti (informaatio) ja voi edustua lauseena. Edellisessä tapauksessa lauseessa voi lisäksi olla ero- tai tulosijainen abstrakti täydennys (a), jälkimmäisessä ihmistarkoitteinen, allatiivisijainen täydennys ja erosijainen, tiedon alkuperää tarkoittava täydennys (b). Kaikki nämä eivät ole lauseessa yhtä pakollisia.
Paitsi selvästi monimerkityksisiä, kuten selvitä, monet verbit ovat merkitykseltään joustavia. Eri täydennysympäristöt nostavat niistä esiin merkityksen eri puolia. Kun tämä on systemaattista ja koskee monia verbejä, täydennykset muodostavat täydennysmuotin. Se on konstruktio, joka koostuu verbin mahdollisista täydennyksistä, soveltuu hyvin monentyyppisiin verbeihin ja vaikuttaa niiden tulkintaan. Täydennysmuotin oma merkitys on abstrakti ja spesifioitumaton, ja lauseen kokonaismerkitys syntyy muotin ja verbin yhteisvaikutuksesta. Samat verbit voivat esiintyä eri muoteissa.
Esimerkiksi verbi hyppiä ilmaisee subjektitarkoitteen ylösalaista liikettä, joka voi johtaa tai olla johtamatta hyppijän paikan muuttumiseen (c). Verbin valenssiin kuuluu vain subjekti, hyppijä. Siirtymisen merkitys nousee esiin, kun verbi sijoittuu muottiin, johon kuuluu suuntasijainen täydennys (d). Muotit perustuvatkin keskeisiin verbeihin, joiden valenssiin muotin nominaaliset jäsenet kuuluvat; esim. verbin siirtyä valenssiin kuuluu ero- ja tulosijainen täydennys (» § 476). Hyppiä-verbi voi myös saada objektin ja suuntasijaisen täydennyksen, jolloin se ilmaisee muutoksen aikaansaamista (e) (» § 482).
Osa muotin täydennyksistä ja verbin täydennyksistä on samoja, kuten esimerkeissä (d) ja (e) subjekti. Osa täydennyksistä kuuluu pelkästään muottiin, kuten esimerkkien (d) ja (e) suuntasijaiset lausekkeet ja esimerkin (e) objekti. Muotin täydennykset ovat kuitenkin lauseessa verbiin samassa rakenteellisessa suhteessa kuin sen omat täydennykset: muottiin kuuluva objekti tai adverbiaali käyttäytyy (muotin ja verbin merkityksen rajoissa) samoin kuin valenssinmukainenkin.
Verbin esiintyminen jossakin muotissa edellyttää, että se sopii merkitykseltään yhteen muotin merkityksen kanssa. Tämä riippuu paljolti maailmantiedosta: hyppimällä on mahdollista siirtyä paikasta toiseen tai saada vesi pois korvastaan, mutta esim. nukahtamalla ei. Verbin muottikäyttö voi olla tavallista ja vakiintunutta, kuten hyppiä sängystä toiseen, mutta myös luovaa ja ainutkertaista, esim. resultatiivimuotti esimerkissä (kenkä,) jonka joku kolmesta naisesta [elokuvassa] lorottaa tyhjäksi vedestä (L).
Myös syntaktiset erikoislausetyypit kuten tilalause (f) ovat verbin täydennysympäristön käsittäviä muotteja (» § 891 – 906).
Erikoislausetyypeissä on keskeistä subjektin puuttuminen tai epätyypillisyys. Tässä luvussa käsiteltävät täydennysmuotit koskevat muita lauseenjäseniä kuin subjektia.
Edellinen pykälä