Vaikutelmaverbeistä osa ilmaisee aistivaikutelmaa, osa on yleiskäyttöisempiä, aistin suhteen neutraalimpia evidentiaalisia verbejä.
Verbit edellyttävät elollista kokijaa, joka kuitenkin yleensä jää implisiittiseksi. Se voidaan ilmaista adverbiaalilla, esim. minusta, minun mielestäni. Vaikutelmaverbeille on (verbejä näkyä ja kuulua lukuun ottamatta) yhteistä predikatiiviadverbiaali (a). Se ei ole pakollinen (b) paitsi verbillä vaikuttaa (vaikutelman merkityksessä).
Yleisvaikutelmaverbit saavat vaihtoehtoisesti infinitiivi- tai lausesubjektin, jonka mahdollisuus riippuu predikatiiviadverbiaalin laadusta (c) (» § 911). Lause voi kuitenkin esiintyä myös luonnehtivana, siis samassa asemassa kuin predikatiiviadverbiaali. Silloin siihen liittyykin yleensä vastaavansijainen tukipronomini (d).
Yleisvaikutelmaverbit muodostavat lisäksi verbiketjuja (e) (» § 496). Muista ketjuverbeistä ne poikkeavat siinä, että niihin liittyy partisiippipohjainen vAn- tai neen-päätteinen verbinmuoto, joka voi ilmaista hallitsevaan verbiin nähden päättymätöntä tai aiempaa asiaintilaa ja jolla on myös passiivimuoto.
Verbiketjun partisiippimuodolla on sama rooli kuin predikatiiviadverbiaalilla: Suoritus näytti kelpaavan vrt. Suoritus näytti kelvolliselta.
Edellinen pykälä