VISK - § 469 A-infinitiivi ja kolme verbiryhmää: haluta, aikoa, voida

SISÄLLYS > RAKENNE > Verbit > Lause- tai infinitiivitäydennyksen saavat verbit > Täydennyksenä infinitiivilauseke > § 469 A-infinitiivi ja kolme verbiryhmää: haluta, aikoa, voida

§ 469 A-infinitiivi ja kolme verbiryhmää: haluta, aikoa, voida

A-infinitiivin kanssa esiintyvät verbit jakaantuvat kolmeen tyyppiin. Ensinnäkin on verbejä, jotka edellyttävät tajunnallista subjektia ja saavat objektikseen NP:n, infinitiivilausekkeen tai lauseen (a) (tarkemmin » § 471). On myös verbejä, joilla on tajunnallinen subjekti mutta objektina yleensä infinitiivilauseke; monet niistä ovat modaalisia ja kieltohakuisia (b). Lisäksi on modaalisia ja muita verbiketjun muodostavia verbejä, jotka eivät edellytä tajunnallista subjektia (c) (» § 496).

(a)

ajatella, arvata, epäröidä, haluta, hoksata, huomata, hävetä, keksiä, kestää, luvata, muistaa, nähdä, oivaltaa, pelätä, päättää, sietää, suvaita, tahtoa, tajuta, tietää, uhata, unohtaa, ymmärtää, älytä

(b)

aikoa, arkailla, hennoa, hirvetä ~ hirvitä, huolia, häikäillä, iljetä, jaksaa, juljeta, kehdata, koettaa, malttaa, mieliä, osata, ra(a)skia, rohjeta, siekailla, sumeilla, uskaltaa, tarjeta, tohtia, viitsiä, välittää, yrittää

(c)

alkaa, ehtiä, kannattaa, mahtaa, meinata ’olla vähällä’, pitää, saada, saattaa, sopia, tavata ’olla tapana’, tahtoa, taitaa, tarvita, täytyä, uhata, voida

Ryhmien (a) ja (b) verbit ilmaisevat ihmisen suhdetta tai asennetta mahdolliseen toimintaansa: kykyä, yritystä, halua, aikomusta, suhtautumista tai kognitiivisia tiloja kuten havaintoa tai muistamista. Tästä syystä, toisin kuin ryhmän (c) verbeillä, niiden objektina oleva infinitiivilauseke voi edustaa vain perussubjektillista lausetyyppiä (» § 891).

Raja ryhmien (a) ja (b) välillä ei ole jyrkkä. Vaikka verbi ei yleensä saisi NP-objektia, sen objektina voi olla kvanttori- tai interrogatiivipronomini (d).

(d)

En viitsisi tänään mitään. | Mitä sinä nyt oikein aiot ~ yrität?

NP-objektin valinta voi olla semanttisesti rajoittunutta. Kun verbi osata saa NP-objektin, tämä tulkitaan taidon sisällöksi: osata saksaa ~ maalaushommat ~ omenat ’omenien kasvatus’. Verbin jaksaa NP-objekti taas tulkitaan tarkoitteen ominaisuuksia tai käytöstä tarkoittavaksi, esim. Minä en jaksa tätä elämää ~ sinua. Jotkin verbit taas saavat infinitiivilausekkeen vaihtoehtona NP-objektin, jonka edussana on infinitiivin kanssa samakantainen teonnimi (e). Infinitiivilausekkeella on hallitsevan verbin kanssa yhteinen subjekti, NP:llä ei välttämättä: En pelkää hylkäämistä ’että joku hylkää ~ että hylkään’; En pelkää hylätä ’uskallan hylätä’.

(e)

Oliko se samana iltana, jolloin me yritimme tosissamme lapsen tekoa? (k) ~ yritimme tosissamme tehdä lasta? | Mutta et epäröisi ottaa tehtävää vastaan, jos sitä tarjottaisiin sinulle? (k) ~ epäröisi tehtävän vastaanottamista. | Ove Rehn tietää, että vaimo inhoaa paitojen silittämistä, – –. (l) vrt. Inhoan tehdä samoja asioita kahdesti. (E)

Muun muassa verbit tahtoa ja uhata toimivat sekä ryhmän (a) että ryhmän (c) verbien tavoin. Edellisessä tapauksessa tahtoa ilmaisee elollisen olion halua ja uhata verbaalista toimintaa: En tahdo mennä kouluun; Hän uhkasi kaataa suunnitelman. Jälkimmäisessä tapauksessa tahtoa ilmaisee tendenssiä, uhata negatiivisen asiaintilan todennäköisyyttä, ja verbit esiintyvät erikoislausetyypeissä (f).

(f)

En millään tahdo päästä aamuisin sängystä. | Perunasoseesta taas tahtoo tulla niin liisteristä. (l) | Yliopiston uudessa rahanjaossa suomen kielen laitos uhkaa jäädä suurimmaksi häviäjäksi. (A) | Näin todella uhkaa tapahtua, – –. (l)

Huom. Verbiä tykätä käytetään puhutussa kielessä A-infinitiivin kanssa, vaikka sen NP-täydennys on elatiivissa: Tykkään tehdä läksyjä ~ läksyjen tekemisestä. Sama koskee verbejä huolia, kärsiä ja välittää, mutta niillä vaihtelu sisältää merkityseron: En välitä siitä ’en pidä sitä tärkeänä’ mutta En välittäisi mennä tapaamaan häntä ’en haluaisi mennä’.

Verbi joutaa saa täydennyksekseen MA-infinitiivilausekkeen merkityksessä ’ehtiä’, mutta A-infinitiivin ja passiivin VA-partisiipin translatiivin kanssa se merkitsee subjektitarkoitteen arviointia tarpeettomaksi, joutavaksi: Hallitus joutaa mennä, jos tulosta ei synny (l); Mikä ministeriö joutaa lakkautettavaksi? (l).