On myös sellaisia verbejä, joiden adverbiaalitäydennys ei riipu rektiosta eikä olo- tai suuntasijaisesta muotista. Vain harvat verbit saavat täydennyksekseen tavan tai välineen adverbiaalin (» § 988 – 991). Tavan adverbiaalin saavat kuitenkin verbit kohdella, käyttäytyä, menetellä ’toimia’, asennoitua ja suhtautua sekä sujua ja mennä merkityksessä ’sujua’ (a). Adverbiaali on tällöin jokseenkin pakollinen ja puuttuu lähinnä vain kun verbi on osata-verbin täydennyksenä. Verbillä sujua ja tässä merkityksessä käytetyillä menetellä- ja mennä-verbeillä täydennyksen puuttuminen antaa ymmärtää, että asiat sujuvat hyvin (b).
Välinetäydennystä edellyttäviä verbejä ovat korvata ja korvautua (c) sekä varustaa ja varustautua (d). Jälkimmäisillä voi olla välineen ohella tai sijasta täydennyksenä myös tarkoituksen ilmaus: varustautua sotaan ~ vihollista vastaan.
Lisäksi välineen ilmaus on yleinen kerskumista ilmaisevien verbien yhteydessä, esim. kerskailla, leuhkia, mahtailla, ja sitä voi pitää täydennyksenäkin; toisaalta nämä verbit käyttäytyvät myös kommunikaatioverbien tapaan (» § 483).
Edellinen pykälä