Verbien kausatiivisuuden voi käsittää suppeammin tai laajemmin. Suppeampi määrittely edellyttää verbiltä kausatiivijohdinta: romahduttaa, teettää (» § 318). Laajemmin kausatiivisuudella tarkoitetaan semanttista ominaisuutta, joka voi olla niin johdoksella kuin muullakin kausatiivista tilannetta ilmaisevalla verbillä. Tällaisessa tilanteessa aktiivinen aiheuttaja kohdistaa toimintansa johonkin toiseen entiteettiin ja tästä seuraa muutos, joka koskee tätä toista entiteettiä. Verbien tappaa ja teurastaa merkitykseen kuuluu ’aiheuttaa, että joku kuolee’, verbien luoda, synnyttää, perustaa ja rakentaa merkitykseen ’aiheuttaa, että jokin tulee olemaan’. Tällaiset verbit kuvaavat esim. objektitarkoitteen valmistamista, aikaansaamista, siirtämistä tai sen tilan muuttamista, kuten iso osa transitiiviverbeistä, esim. särkeä, korjata, jauhaa, paistaa, avata, työntää, hämmentää. Sen sijaan esim. lukea ja punnita ovat tekoverbejä mutta eivät kausatiivisia, sillä nämä toiminnot eivät aiheuta kohteessaan muutosta.
Aiheuttajaa edustaa tyypillisesti ihmistarkoitteinen subjekti: Kaahari kolhi autoja. Abstraktikin entiteetti voidaan esittää aiheuttajana:
Abstrakteja, yleisiä kausatiiviverbejä ovat mm. aiheuttaa, saada aikaan ja abstraktin objektin kanssa herättää ja synnyttää:
Huom. Kausatiivinen verbi-ilmaus kuvaa kahden sellaisen tilanteen välistä suhdetta, joista toinen aiheuttaa toisen; tämä suhde on kausaatio. Kausatiivisuus ja kausaatio liittyvät kausaalisuuden käsitteeseen, jonka alaan kuuluvat tapahtumien aiheutus- ja syysuhteet. Kielenulkoinen todellisuus sisältää erilaisia kausaaliketjuja, aiheutussuhteiden sarjoja, joita voidaan kielentää eri tavoin. Tilanteiden välisiä kausaalisuhteita ilmaistaan esim. yhdyslauseilla (» § 1128 – 1131). Tällöin ku(mpi)kin tilanne saa ilmaisimekseen oman predikaattiverbin ja sen hallitseman lauseen: Autot kolhiintuivat, koska joku kaahasi. Aiheutettu tapahtuma käsitetään yleensä perustavanlaatuisemmaksi kuin aiheuttava, joten syytä ilmaistaan tyypillisesti adverbiaalilla, esim. Autoni kolhiintui kaahailun vuoksi. Kausatiivisiksi sanotaan tässä ilmauksia, joissa aiheutus- ja seuraussuhteen ilmaiseminen sisältyy yhteen verbiin ja sen täydennyksiin, joista aiheuttajaa edustaa argumentti, tyypillisesti subjekti.
Edellinen pykälä