Hakuohje 
SISÄLLYS > RAKENNE > Verbit > Lause- tai infinitiivitäydennyksen saavat verbit > Objektina NP, infinitiivilauseke tai lause > § 471 Vaihtelua ja eroja: Ymmärsi lähteä ~ että hän lähti

§ 471 Vaihtelua ja eroja: Ymmärsi lähteä ~ että hän lähti

Moni verbi saa NP:n ja A-infinitiivilausekkeen vaihtoehtona objektikseen lauseen (» § 469 ryhmä a). Lause voi olla deklaratiivi- tai kysymysmuotoinen (» § 472), ja deklaratiivilauseen vaihtoehtona on yleensä referatiivirakenne (» § 473). Tällainen on mm. tahtoa:

 
Tahtoisin uuden mahdollisuuden ~ kokeilla siipiäni ~ maailman pysähtyvän tähän ~ että maailma ei olisi näin armoton paikka.

Saman verbin objektina käytetty infinitiivilauseke ja lause (tai referatiivirakenne) eroavat ensinnäkin siinä, että lauseessa voi olla ja yleensä onkin eri subjekti kuin hallitsevalla verbillä.

 
Samasubjektinen: Utu tahtoo muistuttaa meitä haavoistaan, keihäänhaavasta ja veitsenhaavasta. (k) | Erisubjektinen: Hän tahtoo että me kostamme hänen kuolemansa. (k) | En haluaisi kenenkään kokevan samaa tilannetta. (l)

Täydennyksen vaihtelu on ominaista verbeille, joilla on täydennyksenään genetiivisubjektillinen infinitiivirakenne eli permissiivirakenne (a) (» § 502). Verbit sallia ja suoda esiintyvät myös NP-objektin, että-lauseen tai referatiivirakenteen kanssa (b), ja verbi käskeä esiintyy myös vaikuttamismuotissa (» § 479). Permissiivirakenne on kuitenkin ainoa täydennysmahdollisuus antaa- ja luvata-verbeille, kun niitä käytetään sallimisen merkityksessä; luvanpyynnöissä antaa tosin esiintyy myös pelkän lauseen kanssa: Anna minä yritän.

(a)
Hovietiketti ei sallinut prinsessan ja hänen poikaystävänsä istua samassa illallispöydässä, – –. (l) | – – voin hengittää sisään vasta kun olen antanut keuhkojeni tyhjentyä. (k) | Äiti lupasi minun nousta penkille seisomaan. (E) | Ihmisten käskettiin pitää lakkia päässä, mutta kaikki eivät silti pitäneet. (l)
(b)
WWF sallisi ekologiset hakkuut (l) | Charles tiettävästi sallii vaimonsa jäävän Kensingtonin palatsiin – –. (l) | Tässä hermoja repivässä tilanteessa varmasti jokainen soisi hartaasti, että pääministerin yksityiselämä olisi kunnossa. (l)

Monien mentaalisten verbien yhteydessä infinitiivi- ja lauseobjektilla on merkitysero, esim. huomata, unohtaa, ajatella ja pelätä (c).

(c)
Infinitiivilauseke Lause tai referatiivirakenne
Huomasitko vilkaista ilmoitustaulua? Huomasitko että vilkaisit ilmoitustaulua?
Unohdin ostaa juustoa. Unohdin että olin ostanut juustoa.
Ajattelin lähteä tästä kauppaan. Ajattelin että tarvitsen jotakin piristystä.
Pelkään olla rehellinen. Pelkään olevani liian rehellinen.

Kun täydennyksenä on infinitiivilauseke, lause ilmaisee subjektitarkoitteen kykyä: huomata tehdä ’kyetä tarkkaavaisuutensa puolesta tekemään’. Kun täydennyksenä on lause tai referatiivirakenne, tarkoitetaan tietoiseksi tulemista jostakin tapahtuneesta tai tapahtuvasta; täydennyksellä on hallitsevasta lauseesta itsenäinen tempus. Verbi ajatella ilmaisee infinitiivin yhteydessä aikomista, mutta lauseen kanssa sillä mm. referoidaan ajatuksia (» § 1457). Verbi pelätä ilmaisee infinitiivin kanssa subjektitarkoitteen tunnetta, jonka aiheuttaa hänen oma mahdollinen toimintansa, mutta lauseen tai referatiivirakenteen kanssa se ilmaisee huolta jostakin asiaintilasta: Joen pelätään saastuneen vuosiksi (l). Lausetäydennyksen kuvaaman asiaintilan itsenäisyyttä osoittaa myös se, että se voi olla subjektin tarkoitteen kontrolloimattomissa: Ymmärsin ~ ajattelin, että joudun luopumaan koirasta. Infinitiivitäydennys taas edellyttää kontrolloitavuutta: Ymmärsin ~ ajattelin luopua koirasta ~ *joutua luopumaan koirasta.

Verbit huomata, unohtaa, muistaa, keksiä, hoksata, ymmärtää, tajuta ja arvata ovat implikatiivisia. Infinitiivitäydennyksen kanssa ne implikoivat myönteisessä lauseessa, että täydennyksen tarkoittama toiminta toteutuu, ja kielteisessä lauseessa, että se ei toteudu (d). Sama koskee monia pelkästään infinitiivitäydennyksen saavia verbejä kuten uskaltaa ja viitsiä (» § 469 ryhmä b). Unohtaa-verbin tapauksessa implikaatiot ovat päinvastaiset. Jos taas täydennyksenä on lause, puhuja sitoutuu sen sisällön paikkansapitävyyteen. Tämä pätee, olipa hallitseva lause myönteinen tai kielteinen (e).

(d)
Täydennyksenä infinitiivilauseke Implikaatio
Huomasin vilkaista ilmoitustaulua. Vilkaisin ilmoitustaulua.
En huomannut vilkaista ilmoitustaulua. En vilkaissut ilmoitustaulua.
Unohdin ostaa juustoa. En ostanut juustoa.
En unohtanut ostaa juustoa. Ostin juustoa.
(e)
Täydennyksenä lause Implikaatio
Ymmärsin ~ huomasin, että nyt on kiire. Nyt on kiire.
Sinä et näköjään ymmärrä, että nyt on kiire. Nyt on kiire.

Verbejä, joiden käyttöön aina liittyy että-lauseen esittäminen paikkansapitävänä, sanotaan faktiivisiksi. Niitä ovat paitsi mm. tietää, ymmärtää ja unohtaa myös pahoitella ja antaa anteeksi (» § 1561).

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

RAKENNE

Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta

Verbit

Yleistä

Moniosaiset predikaatit

Verbit ja subjektin laatu

Intransitiivisuus ja transitiivisuus

Lause- tai infinitiivitäydennyksen saavat verbit

Adverbiaalitäydennykset muoteissa ja verbin valenssissa

Infinitiivit ja partisiipit

Substantiivit

Adjektiivit

Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit

Adverbit

Post- ja prepositiot eli adpositiot

Pronominit ja muut pro-sanat

Numeraalit

Partikkelit

Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit

Nominaaliset lauseenjäsenet

Lausuma ja vuoro

Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina

Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet

Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet

Lause täydennyksenä ja lausekkeen osana

Ellipsi

Vieruspari ja sekvenssi

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot