Persoonakongruenssi poikkeaa useimmissa murteissa yhden persoonan suhteen yleiskielisestä paradigmasta: verbintaivutuksen monikon 1. persoonassa käytetään mme-päätteisen persoonamuodon asemesta passiivimuotoa. Tämän verbinmuodon käyttö erottaa puhutun kielen persoonajärjestelmän kahdessa suhteessa yleiskielen järjestelmästä. Ensinnäkin kyseisen muodon esiintyminen tekee monikon 1. persoonan pronominista lauseessa jokseenkin pakollisen; mme-tunnuksinen verbinmuotohan sen sijaan ei edellytä pronominin läsnäoloa. Toiseksi passiivimuoto häivyttää spesifisten ja ei-spesifisten persoonien rajaa monikossa hieman samaan tapaan kuin nollapersoonan käyttö yksikössä (» § 1293, 1321, 1348).
Passiivimuodon subjektina voi kyllä olla rinnasteinen lauseke, jolloin siinä voi olla myös yksikön 1. persoonan pronomini tai verbin persoonatunnus.
Huom. Pertilän (2000) Lauseopin arkistosta kokoamien tietojen mukaan passiivimuotoa esiintyy monikon 1. persoonassa etenkin kaakkoismurteissa (96 %), savolaismurteissa (92 %) ja hämäläismurteissa (88 %). Kirjoitetun yleiskielen aineistossa passiivia oli vain 9 %:ssa monikon 1. persoonan tapauksista. Julkisessa puheessa persoonamuoto on lähes yksinomainen (Nuolijärvi 2003).
Edellinen pykälä