Nollapersoonalla puhuja voi osoittaa käsittelevänsä omaa kokemustaan kenelle tahansa vastaavassa asemassa olevalle tyypillisenä. Näin on seuraavassa katkelmassa. Siitä on kursivoitu niiden lauseiden finiittiverbit, joissa on avoin nolla, ja tulkinnan selventämiseksi on lisätty nolla sijamuotoineen.
Tyypillistä on, että nollapersoona vaihtelee yksikön ensimmäisen persoonan kanssa: katkelman lopussa sanotaan Luultavasti kyllästyisin äkkiä. Nollapersoonan avulla yksityistä ihmistä koskeva yksittäinen tapahtumakin voidaan esittää ketä tahansa koskevana. Näin on seuraavassa esimerkissä, missä merkitysero yksikön ensimmäiseen persoonaan Olin kohdannut oikean kirjan ja oikean kohdan on pieni mutta havaittava. Nollapersoonan ansiosta puhujan kokemus näyttäytyy esimerkkinä ilosta, joka voi kohdata ketä tahansa.
Keskustelussa nolla tarjoaa avoimen paikan, johon keskustelun osapuolet voivat samastua ilmaistessaan yhteistä kokemusta tai eläytyessään toisen kokemukseen:
Potilas: | Kyllä nytki iha rauhalline viikonloppu etten tehny mitää, (.) Mut ei se [verenpainelääke] vaikuta silti. (.) Mut se on ainoa että ne (.) rahahuolet painavat [0:n mieltä] vähän. |
Lääkäri: | Nii::, (.) Joo ne on sielä kuitenki koko ajan mielessä ja, |
Potilas: | On ne siel joo. (P; Sorjonen 2001b: 135) |
Nollapersoonan yleistävyys vaihtelee. Yleistävimmillään se on kun asioita kuvataan siltä kannalta, miten ne vaikuttavat ihmiseen yleensä tai miten hän voi niitä käyttää, kuten Koirasta saa uskollisen ystävän, samoin sellaisissa metatekstuaalisissa kommenteissa kuin Jos näin voi sanoa. Selvimmin kuulijaa tai puhujaa koskevia avoimia nollia edustavat seuraavat esimerkit. Kysymysmuotoisissa luvan pyynnöissä (saako) nolla tarkoittaa ensisijaisesti puhujaa, kun taas ei saa toimii puhuteltavalle kohdistettuna kieltona ja saa lupana tehdä jotakin (» § 1669).
’Minä’-tulkintaisiksi ovat vakiintuneet mm. jos-sanalla alkavat tai interrogatiiviset aikomuksen ilmaukset, joissa on konditionaali: