Nollapersoonan ja passiivin ero neutraalistuu nesessiivirakenteessa, sillä se ei esiinny passiivissa (» § 1355). Tätä kuvastaa seuraava esimerkki, jossa subjektiton nesessiiviverbi ja passiivimuotoinen verbi on rinnastettu ja jossa ne tulkitaan samoja ihmisiä koskeviksi:
Monet modaaliverbit, esim. saada, voida, saattaa, taipuvat persoonissa ja voivat siten olla myös passiivissa. Silti voida-verbiä käytettäessä on monesti hyvin vähän eroa passiivin (b) ja nollapersoonan (c) välillä.
Nollapersoona esittää asian yksilön, passiivi pikemminkin joukon kannalta. Esimerkiksi peruspalvelujen turvaaminen (d) ei ole normaalisti yksilön teko. Passiivimuotoinen modaaliverbi esiintyy myös silloin, kun menneitä ilmiöitä tarkastellaan ilman että puhujan tai kuulijan oletettaisiin samastuvan aiempiin toimijoihin (e).
Passiiville mutta ei nollapersoonalle ominainen perfektin käyttö on menneitä tilanteita koskeva päättely (e): Tauti on voitu nimetä paikan mukaan ’tämänhetkisen tiedon valossa on mahdollista, että tauti on nimetty paikan mukaan’ (» § 1536).
Myös saada suosii nollapersoonaa (» § 1352); passiivi antaa ymmärtää, että puhe on tietystä ihmisjoukosta (f). Ero ilmenee myös kun verbillä on objekti. Passiivilla raportoidaan esim. hyödykkeiden tulosta yhteisön käyttöön (g), nollapersoonalla niiden saatavuutta, ts. mahdollisuutta, yksilön kannalta (h).
Huom. Passiivilla ja nollasubjektillisella nesessiivirakenteella on samantapaista käyttöä ohjeissa: Pavut liotetaan ~ pitää liottaa ennen keittämistä. Passiivimuotoinen modaaliverbi voi toisaalta olla ohjeissa jopa kielenvastainen: Ei noin saa sanoa mutta *Ei noin saada sanoa. Parole-korpuksessa esiintyy passiivimuotoista saada-verbiä infinitiivin kanssa merkittävästi ainoastaan säädösteksteissä, esim. Jos saman omistajan kiinteistöt muodostavat yhden käyttöyksikön, ne saadaan myydä yhdessä, vaikka niihin ei kohdistu yhteiskiinnitystä (a).