Kaksoispassiivi on yleisempi puhutussa kuin kirjoitetussa kielessä. Sitä esiintyy murteissa ja niihin perustuvissa aluepuhekielissä sekä ennen kaikkea eteläisen Suomen puhutussa kielessä. Puheessa kaksoispassiivia esiintyy varsinkin silloin, kun passiivimuotoa käytetään monikon ensimmäisen persoonan tehtävässä:
Monikon 1. persoonan persoonamuotona kaksoispassiivi on odotuksenmukainen, koska persoonaa merkitään muutenkin apuverbissä: mä oon tullu, sä oot tullu jne. Tämän mukaisesti myös passiivimuodon apuverbiin sijoitetaan passiivin tunnus persoonapäätteineen. Kun verbin passiivimuotoa käytetään monikon 1. persoonan merkityksessä, apuverbin passiivimuoto kongruoi tämän persoonan kanssa: me ollaan lähdössä, eikä me *on lähdössä. Liittomuodoissa tosin esiintyy jälkimmäistäkin vaihtoehtoa alueittain ja puhujittain: Me on oltu nyt täällä jo kaks tuntia.
Huom. Kieliopeissa on 1800-luvun alkupuolelta lähtien mainittu kaksoispassiivitapauksia, mutta ei ole otettu niihin normatiivista kantaa. Kielioppaat sen sijaan ovat Saarimaasta (1930) alkaen pitäneet ilmiötä redundanttina ja niin ollen tarpeettomana. Kielteisten liittomuotojen kaksoispassiiviin ovat kielenkäytön oppaatkin suhtautuneet lievemmin kuin muihin kaksoispassiivitapauksiin (Lyytikäinen 1996).
Edellinen pykälä