Päätteen -sillA : -sillex (: -siltA) sisältävillä adverbeilla kuvataan elollisten olentojen, tyypillisesti ihmisten, välistä vastavuoroista tilannetta tai sellaiseen tuloa (a) tai kollektiivista leikkiä, peliä tai kilpaa (b). Tällaisessa tilassa oloon sisältyy yleensä toiminnallisuutta. Taivutusmuotoisesta asustaan huolimatta sillA‑adverbit eivät ole (i)nen-johdosten muotoja (*juttunen, *hippanen), vaan johdinaines, i ja ulkopaikallissijan tunnus ovat kiteytyneet yhtenäiseksi adverbinpäätteeksi. sillA-adverbityyppiin kuuluu parikymmentä sanakirjalekseemiä, eikä se kartu. Kantasanana on yleensä substantiivi.
Vastaavan possessiivisuffiksillisen pääteaineksen -sillAAn sisältävät adverbit ilmaisevat yleisimmin pukeutumattomuuden tai vajaan pukeutuneisuuden tilaa. Kantasanana on ainoan tai leimallisen päällä olevan vaatekappaleen nimitys (c) tai sen ruumiinosan nimitys, joka ei ole peitossa (d). Tyyppiin kuuluu parikymmentä sanakirjalekseemiä, ja uudetkin muodosteet ovat mahdollisia.
Täyttä alastomuutta ilmaisevat nakusillaan ja kantasanattomat ilkosillaan ja kelteisillään, asentoa kyykkysillään ja varpaisillaan, muuta olotilaa uimasilla(an). Joskus tulo- tai erosijaista adverbia käytetään myös olosijaisessa merkityksessä, esim. hipsutteli saliin sukkasilleen (E); Ehkei siis kannattaisi hengailla olohuoneessa aivan kalsarisiltaan (E) (vrt. (i)ltee(n)-adverbit » § 387 huom.).
Muutaman adverbin lopussa on pääte -(A)AllA (tai vastaava tulo- tai erosijan pääte) ja joskus possessiivisuffiksi. Nämä adverbit ilmaisevat istuma- tai seisoma-asennossa oloa, esim. istualla(an), seisaalla(an), kvanttorikantaiset tahoa: yhtäällä, toisaalla, kahtaalla, kaikkialla, moniaalla, muualla. Oma ryhmänsä ovat sAllA-loppuiset adverbit, jotka ilmaisevat ulottuvilla tai ulottumattomissa oloa: kotosalla, näkösällä, pakosalla, ulkosalla.
Edellinen pykälä