Puhutteluilmausta käytetään erottelemaan vastaanottajia toisistaan, esim. kun direktiiviä esitettäessä on joukosta poimittava yksi (a–b). Tyypillistä puhuttelun käyttäminen on valmennus- ja harjoitustilanteissa, toisaalta monenkeskisessä keskustelussa. Tällainen kohdentava ja tietyn vastaanottajan poimiva nimipuhuttelu voi sijaita lausuman alussa (a), finiittiverbin jäljessä (b) tai lausuman lopussakin (c).
(Nimi)puhuttelu ei ole käskylauseen yhteydessä välttämätön eikä kovin yleinenkään, ja sillä onkin usein vetoava tai emfaattinen tehtävä (d).
Huom. Kirjoitettuna samankaltaisilta vaikuttavat rakenteet Aja Matti [OBJ] kotiin ja Aja, Matti [puhuttelu], kotiin voidaan erottaa toisistaan prosodisesti: edellisessä tapauksessa objektina oleva erisnimi saa lausepainon (merkitty alleviivauksella), jälkimmäisessä sen sijaan verbi tai adverbiaali.