SISÄLLYS > ILMIÖT > Imperatiivi ja muut direktiivit > Direktiivit ja partikkelit > Liitepartikkelit direktiiveissä > § 1672 Menkääs nyt, tulkaapa
katsomaan
§ 1672 Menkääs nyt, tulkaapa
katsomaan
Kliittisiä sävypartikkeleita -pA, ‑s, ‑kin, ‑hAn (termistä » § 821) esiintyy
lähinnä vain imperatiivimuotoisissa direktiiveissä. Partikkeli -s liittyy
usein vähäisiin, rutiininluonteisiin kehotuksiin ja pyyntöihin.
Lisäksi tällaisen lausuman esittäjällä on joko luontaista tai tilanteista
auktoriteettia vastaanottajan suhteen. Toisaalta -s esiintyy
myös käskevissä ja uhkailevissa ilmauksissa kuten menetkös
siitä, totteletkos. Partikkeli -s on
mahdollista liittää muiden persoonien imperatiivimuotoihin paitsi vanhahtavaan
monikon 1. persoonaan (*Olkaammes onnellisia)
ja jussiiviin (*Olkoons ~
*Oltakoons hiljaa). Puhutussa
kielessä passiivimuotoisen monikon 1. persoonan imperatiivin loppu-n yleensä
katoaa s:n edeltä: mennääs (» § 130 huom.).
(a)
Annas kun
katson. | Alas tulla jo.
| Menes nyt siitä. | Äläs nyt
viitsi.
Lähtekääs nyt kaikki,
asunnonvalvoja sanoi, – niin minä selvitän tätä asiaa. (k)
| Ootas vähän. (p)
| Selitäs nytte miten teillä meni
se vastaus. (p) | [Hammaslääkäri:] Ottakaas lasit
pois. (P) | [Lääkäri:] Katotaas sinne
kurkkuun. (P) | [Opettaja:] Ollaas hiljaa
nyt. | Lopettakaas kaikki
juttelu. | Sanos joku sana
mikä alkas että ”pu”. (P; Auvinen 2001)
Liitepartikkeli -pA toimii edellistä
selvemmin sosiaalisesti katsoen ylhäältä alaspäin. Tavallisimmin
partikkeli liittyy vähäpätöisiin, kasvoja uhkaamattomiin toimintoihin
kuten tarjouksiin sekä toisaalta (esim. lapsia) komenteleviin tai hoputtaviin
ilmauksiin (b).
(b)
– Tulepa hetkeksi
tänne! (k) | – Kuuntelepa nyt! (k)
| Muistelepa tarkasti. (k) | Voikaapa hyvin. (k)
| Tulkaapa katsomaan! (k) | Vilkaisepa nimiä.
Näyttääkö mikään ikään kuin tutulta? (k)
| No tulepa nyt peremmälle. (P)
Toinen, merkitykseltään hieman edellisestä
eroava melko yleinen käyttö on lukijoille osoitetuissa kehotuksissa,
joissa on jokin mentaaliverbi (c). Retoriseksi
huomion kohdistimeksi on kiteytynyt arvatkaapa-alkuinen
kysymys (d).
(c)
Mutta kuvitelkaapa itse
tätä Uudenkaupungin autotehtaan johtajaa tuulitunneliin. (l)
| Typeryksiä löytyy Suomestakin, katsokaapa vaikka suurinta
osaa nettailevia peruskoululaisia. (E)
| – Ajatelkaapa, että esimerkiksi
20 000 eurolla saataisiin kirjasto koko Mosambikin maakuntaan. (E)
(d)
Arvatkaapa
mitä. Tämä kaikki otettiin uusiksi kuvaruudun ääressä
eilen illalla. (l) | Arvatkaapa vaan
olisiko tämä episodi melko kova sana huomisessa Iltalehdessä? (k)
| Arvatkaapa, kävikö Timo lohduttamassa
Halvaria epäonnisen karsinnan jälkeen. No ei käynyt … (E)
Partikkelit -pA ja ‑s esiintyvät
yhdessäkin saaden usein seuraansa myös itsenäisen nyt-partikkelin.
Verbistä riippuen ne voivat saada toiminnon kuulostamaan vähemmän
ehdottomalta kuin partikkeliton imperatiivi. Konventionaaliseksi
huomautuksen aluksi on kiteytynyt muoto kuules
~ kuulkaapas (nyt).
(e)
Siis jätkä hei, otapas
nyt ihan iisisti vaan! (k)
| Katsopas kuka tuolta tulee! (k)
| Pitäkääpäs pojat varanne! (k)
| [Isä lapselle:] Meeppäs nyt. (P)
| [Opettaja:] Sanoppas minkälainen
on kuiva. (P; Auvinen 2001)
| Muistappas ettei tuolla [kurkussa]
saa tuntua tai kuulua mitään. (P; Auvinen 2001)
| Mutta kuulkaapas herra Ketola, minun
vakuutusasiani ovat kunnossa. (k)