Haku- ja vaihtoehtokysymyksen rakenteelliset ominaisuudet yhdistyvät kysymyslauseessa, jota nimitetään kaksoiskysymykseksi tai kO-mi-kysymykseksi. Kaksoiskysymyksiä esiintyy pääasiassa puheessa. Lauseen alku on kuin verbikysymyksessä (» § 1689), mutta jäljempänä lauseessa on interrogatiivipronomini. Merkitykseltään kaksoiskysymykset vastaavat hakukysymyksiä, ja niihin vastataan ensisijaisesti hakukysymyksinä (a). Lauseenalkuisen verbin tehtävänä on merkitä lause kysymykseksi.
Asiakas: | Mikä siinä on se päättymispäivä sitte. |
Myyjä: | Kaheskymmenesneljäs yhettätoista. |
Asiakas: | (Ni) onks se millanev viikompäivä. [1 vuoro poistettu; myyjä katsoo kalenterista] |
Myyjä: | Se on sunnuntai. (P) |
Pronomini(n sisältävä lauseke) on tavallisimmin lauseen lopussa (b), mutta voi olla alumpanakin (c).
Tyypillistä kaksoiskysymyksille on, että interrogatiivipronominin sisältävä lauseke on harvinaisempi objektina ja subjektina kuin muissa lauseasemissa. Tavallista on myös, että interrogatiivipronomini on substantiivin määritteenä.
Huom. Kaksoiskysymyksillä on ilmeinen yhteys haastatteluissa tavalliseen tyyppiin, jossa deklaratiivimuodon lopussa seuraa kysymyslauseke: ja, teit on täällä, mitem paljon?; ja töissä on täällä, miten monta ihmistä? (Forsberg 1992: 25; vrt. Olin 1996: 70–75). Toinen kaksoiskysymysten käyttöä vahvistava seikka on se, että itämurteissa käytetään samoja pronomineja indefiniittisinä ja interrogatiivisina: esim. lause Liekö siellä ketä kotosalla voidaan tulkita vaihtoehtokysymykseksi, jossa pronomini merkitsee ’ketään’, mutta siihen voi myös vastata kertomalla kuka on kotona.