Kysymyslauseen merkitykseen kuuluu proposition avoimuus: vaihtoehtokysymyksessä avoinna on proposition paikkansapitävyys, hakukysymyksessä interrogatiivipronominin osoittama kohta. Kumpaankin kysymystyyppiin kuuluu erilaiset minimivastaukset (» asetelma 193). Minimivastaukset ovat mahdollisia vastauksia, mutta aidot vastaukset ovat käytännössä useimmiten monimuotoisempia (tarkemmin » § 1202 – 1203, 1685, 1691).
| Missä Villen lakki on? | Eteisessä. | |
| Minkälainen kokous teillä oli? | Ihan tavallinen. | |
| Onko äiti kotona? | On ~ ei ~ joo ~ kyllä. | |
| Tänäänkö se tulee? | Tänään ~ niin ~ joo. | |
| Tuleeko se tänään vai huomenna? | Tänään. |
Hakukysymyksen minimivastaus on samaa kategoriaa edustava lauseke kuin avointa kohtaa osoittava interrogatiivipronomini. Vastaus yksinkertaiseen vaihtoehtokysymykseen on kysymysliitteellisen elementin toisto ilman liitettä tai jokin dialogipartikkeleista niin, ei, joo tai kyllä (tarkemmin » § 1689). Disjunktiivisen vaihtoehtokysymyksen minimivastaus on jommankumman kysymyksessä rinnastetun jäsenen toisto.
Kysymykseen liittyy normaalisti oletus, että siihen on olemassa vastaus: että aukkoon on löydettävissä täydentäjä tai että tarjottu propositio on mahdollinen. Retoristen kysymysten (» § 1705 – 1706) teho perustuu siihen, että tämä presuppositio hylätään. Esimerkiksi retorinen kysymys Olenko minä joku rahasampo? kieltää presupposition ’minä olen rahasampo’, kysymys Kukapa ei haluaisi lisää rahaa? puolestaan sen, että joku ei haluaisi lisää rahaa.
Edellinen pykälä