Esittäessään proposition hyväksyttäväksi vaihtoehtokysymys avaa samalla sen kiellon mahdollisuuden: Tuletko sinä (vai etkö sinä tule)? (» § 1698). Niinpä vaihtoehtokysymyksissä voi olla niin myöntö- kuin kieltohakuisiakin polaarisuusaineksia (» § 1634 – 1638). Myöntöhakuinen aines osoittaa kysymykseen liittyvän odotuksen myönteisestä (a), kieltohakuinen kielteisestä vastauksesta (b).
Myös lauseet, joissa kysymysliite on kieltoverbissä, ovat jaettavissa kielteisesti ja myönteisesti suuntautuviin sen mukaan, onko lauseessa kielto- vai myöntöhakuisia ilmauksia:
| Kielteisesti suuntautuva | Myönteisesti suuntautuva |
| Eikö kukaan lähde syömään? | Eikö joku sanonut jotain lounaasta? |
| Eiks meill oo vielä sitä levyä? | Eiks meill oo jo se levy? |
| Eikö se pusero ollutkaan sopiva? | Eikö olekin ihana pusero? |
| Eiks se sit ollu muka kiva se kirja? | Eiks se ollu muuten kiva se kirja? |
Kun lauseessa ei ole polaarisuusaineksia, sen tulkinnan ratkaisee konteksti. Kielteisesti suuntautuvalla lauseella pyydetään vahvistusta kielteiselle päätelmälle ja ennakoidaan kielteistä vastausta. Myönteisesti suuntautuvan kieltokysymyksen käyttö edellyttää kuulijalta vastaavan myönteisen proposition vahvistamista. (Ilman liitepartikkelia muodostetuista kieltokysymyksistä » § 1207, 1661 – 1662.)
Liitepartikkeli ‑kin ja sen kieltohakuinen vastine ‑kAAn tuottavat eikö-lauseen pääverbiin liittyessään varsin selvän merkityseron. Myönteisesti suuntautuva lause tarjoaa tällöin kuulijan hyväksyttäväksi positiivista propositiota (c), kun taas kielteisesti suuntautuva antaa ymmärtää, että kysyjän kielteinen päätelmä on peruuttanut aiemman myönteisen kannan (d).
| V: | [vastaa puhelimeen]: Anna Leena Turunen? |
| S: | Eikö ollutkaan Koira Karvanen siellä heh heh |
| V: | No eii ollut Koira Karvanen (p) |
Edellinen pykälä