Kysymyslauseen merkitykseen kuuluu proposition avoimuus: vaihtoehtokysymyksessä avoinna on proposition paikkansapitävyys, hakukysymyksessä interrogatiivipronominin osoittama kohta. Kumpaankin kysymystyyppiin kuuluu erilaiset minimivastaukset (» asetelma 193). Minimivastaukset ovat mahdollisia vastauksia, mutta aidot vastaukset ovat käytännössä useimmiten monimuotoisempia (tarkemmin » § 1202 – 1203, 1685, 1691).
| Kysymyslause | Minimivastaus | |
| Hakukysymys | Missä Villen lakki on? | Eteisessä. |
| Minkälainen kokous teillä oli? | Ihan tavallinen. | |
| Vaihtoehtokysymys | Onko äiti kotona? | On ~ ei ~ joo ~ kyllä. |
| Tänäänkö se tulee? | Tänään ~ niin ~ joo. | |
| Disjunktiivinen | Tuleeko se tänään vai huomenna? | Tänään. |
Hakukysymyksen minimivastaus on samaa kategoriaa edustava lauseke kuin avointa kohtaa osoittava interrogatiivipronomini. Vastaus yksinkertaiseen vaihtoehtokysymykseen on kysymysliitteellisen elementin toisto ilman liitettä tai jokin dialogipartikkeleista niin, ei, joo tai kyllä (tarkemmin » § 1689). Disjunktiivisen vaihtoehtokysymyksen minimivastaus on jommankumman kysymyksessä rinnastetun jäsenen toisto.
Kysymykseen liittyy normaalisti oletus, että siihen on olemassa vastaus: että aukkoon on löydettävissä täydentäjä tai että tarjottu propositio on mahdollinen. Retoristen kysymysten (» § 1705 – 1706) teho perustuu siihen, että tämä presuppositio hylätään. Esimerkiksi retorinen kysymys Olenko minä joku rahasampo? kieltää presupposition ’minä olen rahasampo’, kysymys Kukapa ei haluaisi lisää rahaa? puolestaan sen, että joku ei haluaisi lisää rahaa.
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Perussubjekti, e-subjekti ja genetiivisubjekti
Partitiivi ja nominatiivi subjektissa
Subjektin sija ja kvantitatiivinen määräisyys
Genetiivi ja muut subjektin sijat nesessiivirakenteessa
Transitiivisuus ja objektin semantiikka
Partitiivi- ja totaaliobjektin oppositio
§ 930 Yleiskatsaus: milloin partitiivi, milloin muu sija
Nominatiivi, genetiivi ja akkusatiivi totaaliobjektin sijana
Hallitsevan lauseen vaikutus infinitiivin objektin sijaan
Infiniittisen rakenteen objektin sijan itsenäinen määräytyminen
Subjektin laadusta riippuva predikatiivin sija
§ 946 Yleiskatsaus nominatiivin ja partitiivin valintaan
Ekvatiivilause ja jäännöksetön predikatiivi
Muodoltaan vaihtelematon predikatiivi
Partitiivi pronominipredikatiivin sijana
Subjektiton ja asiaintilaa luonnehtiva predikatiivi
Adverbiaalien morfologisia ja syntaktisia ominaisuuksia
Adverbiaali täydennyksenä ja määritteenä
§ 961 Valenssin tai lausetyypin mukaiset adverbiaalit
Lauseessa useampi saman merkitysryhmän adverbiaali
Suhdesääntö ja adverbiaalin tulkinta
§ 966 Suuntaisen adverbiaalin tulkinta: Se meni ~ panin sen ulos
§ 967 Olopaikan adverbaalin tulkinta: Kannan mehua lasissa pihalla
Objektinsijainen määrän adverbiaali eli osma
Essiivisijainen predikatiiviadverbiaali
§ 975 Subjektia luonnehtimassa: istua väsyneenä, toimia sijaisena
§ 976 Abstrakti: Ongelmana on..., Laajemmin tarkasteltuna se...
Adverbiaalien merkitystehtäviä
§ 988 Merkitykset tapa, keino, väline, määrä
Tekijän ilmaiseminen adverbiaalilla
Syy- ja ehtosuhteen adverbiaalit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Sijamuotojen syntaksia ja semantiikkaa
Passiivi ja passiivimaiset rakenteet
Kielto ja kielteiset ilmaukset
Imperatiivi ja muut direktiivit
Verbikysymys ja muut yksinkertaiset vaihtoehtokysymykset
Vaihtoehtokysymysten polaarisuus
§ 1694 Myönteisesti ja kielteisesti suuntautuvat kysymykset
§ 1695 Kielteisesti suuntautuva eikö-kysymys
Edellinen pykälä