§ 1198 Jälkijäsenen odotuksenmukaisuus tai -vastaisuus

Vierusparin jälkijäsenellä on tyypillisissä tapauksissa kaksi vaihtoehtoa, joista toinen on odotuksenmukainen eli preferoitu, toinen preferoimaton. Preferoimattomia ovat esim. kielteinen vastaus (» § 1205), pyynnöstä kieltäytyminen tai erimielinen toinen kannanotto (» § 1215). Preferoimaton ei välttämättä ole tietynmuotoinen lausuma, vaan ylipäätään vuorotyyppi, jolla etujäsenen luoma odotuksenmukaisuus rikotaan. Tätä jälkijäsenten keskinäistä hierarkkista järjestäytymistä kutsutaan preferenssijärjestykseksi. Preferoimattomuus eli se, että jälkijäsen ei tavalla tai toisella ole odotuksenmukainen, ilmenee tietyistä vuoron ominaisuuksista kuten sen viivästymisestä tai siitä, että vuoron alussa on esim. empimistä tai takeltelua.

Seuraavassa on esimerkki preferoimattomasta tapauksesta. Jarin vuoro (r. 1) on tyypillinen kertomuksen etiäinen. Se edellyttäisi jälkijäsenekseen sellaista vuoroa, joka tarjoaisi tilan kertomukselle. Tällaisen voi muodostaa esim. partikkeli no (» § 1051). Vastaanottaja esittää kuitenkin viivästyneesti (ks. tauko rivien 1 ja 2 välissä) uutisen vastaanottamista osoittavan partikkelin Aha., joka lausutaan laskevalla intonaatiolla (merkitty pisteellä). Sekvenssi päättyy molempien puhujien esittämiin lopetusta implikoiviin joo-partikkeleihin, eikä kertomusta esitetä.

Vähiten jälkijäsenen valintaa sitoo sellainen vuoro, joka sisältää informatiivisen väitteen. Sellaista lausumaa voi seurata vastaanottajan vuoro, jossa on uutisen vastaanottamisen merkki (a), mutta yhtä hyvin vuoro, josta ilmenee, että vastaanottaja on kuulemastaan tiedosta ennestään selvillä (b–c). Tässä tilanteessa etujäsen ei preferoi tiettyä jälkijäsentä toisin kuin kiinteämmissä vieruspareissa; se edellyttää puhekumppanilta reaktiota, mutta reaktioiden kesken ei ole etujäsenestä määräytyvää preferenssijärjestystä.

• » Pykälän kirjallisuus
• » Koko luvun kirjallisuus