§ 1216 Direktiivi vierusparin etujäsenenä

Direktiivit ovat puhetoimintoja, jotka edellyttävät vastaanottajalta käskyn, pyynnön tai ehdotuksen toteuttamista (» § 1645). Jos käskyyn tai pyyntöön odotetaan reaktiota saman tien, jälkijäsenenä voi olla pelkkä ei-kielellinen toimiminen pyynnön mukaisesti (a). Myös itse direktiivinä on vähimmillään pelkkä lauseke (b).

Eri syistä direktiiviin vastataan myös kielellisesti, joko samalla kun sitä noudatetaan tai osoittaen ymmärretyksi, että pyyntö on tarkoitettu tuonnempana toteutettavaksi. Vastauksen muoto riippuu sekä direktiivin muodosta että muista kontekstiseikoista. Tyypillinen vastaus imperatiivimuotoiseen direktiiviin on esim. joo tai selvä (c), tilanteen mukaan muukin (d). Kokonaisen lauseen käsittävä, itsenäisenä väitteenä esitetty lausuma, jonka lopussa voi olla dialogipartikkeli, selittynee samaan tapaan kuin kysymykseenkin vastaaminen koko lauseella; puhuja osoittaa aikoneensa toimia mainitulla tavalla ilman direktiiviäkin (e).

Rituaalinen keskustelun lopetus voi koostua yhdestä tai usemmasta direktiivistä vastauksineen (f).

Direktiivistä kieltäytyminen on preferoimatonta, mikä näkyy siitä, miten kieltäytymisvuoro on muodostettu (g); se voi esim. alkaa taukoilulla, epäröinnillä ja kiellon perustelulla:

• » Pykälän kirjallisuus
• » Koko luvun kirjallisuus