SISÄLLYS > RAKENNE > Vieruspari ja sekvenssi > Lopetukset ja hyvästelyt > § 1220 Miten keskustelun päättäminen
jäsentyy
§ 1220 Miten keskustelun päättäminen
jäsentyy
Tapaamisen tai keskustelun päättäminen edellyttää kielellistä
rutiinia, vähimmillään molemminpuolista hyvästelysanaa, esim. interjektiota hei. Hyvästelyyn kuuluu usein
pelkän hyvästelysanan lisäksi jotain muuta partikkeliainesta, kuten hei
sitten ~ vaan, heido, näkemiin
nyt sekä viittauksia mahdolliseen uuteen tapaamiseen: näkemiin, nähdään, kuulemiin, soitellaan.
Samoin erilaiset toivottelut liittyvät hyvästelyrutiineihin. Morfosyntaktisesti
toivotukset ovat joko partitiivimuotoisia substantiivilausekkeita
(a) tai imperatiivilauseita (b).
(a)
Hyvää
(päivän)jatkoa ~ työpäivää ~ viikonloppua ~ matkaa.
| Hauskaa pääsiäistä ~ joulua ~ vappua. | Terveisiä
tutuille. | Terveisiä teidän väelle ja kiitos
sulle.
(b)
Voi hyvin.
| Koeta pärjätä. | Vie terveisiä.
| Pidä hauskaa.
Institutionaalisessa tilanteessa kuten lääkärin vastaanotolla
lopetus tapahtuu pitkähkön vuorottelurituaalin avulla. Rituaalin
aineksina on sekä partikkeleita että kiteytyneitä fraaseja.
(c)
Lääkäri: | Mut että kyllä se tärähdys kato voihan
se tommosen pienen aivotärähdyksen jopa tehdä. |
Potilas: | Joo. |
Lääkäri: | Et tommonen ja ton alueen
toi on herkkä alueena. |
Potilas: | Okei. |
Lääkäri: | Mm::, |
Potilas: | Selvä. |
Lääkäri: | Mut että kaikki kondik- mm
Hyvä. |
Potilas: | Joo. |
Lääkäri: | Non ni. |
Potilas: | Kiitos. |
Lääkäri: | Juu hei. (P) |
Puhelinkeskustelun saattaminen loppuun edellyttää vähimmillään
kahta vierusparia, esim. – Selvä. – Kiitos. tai
– Hei. – Hei.
Useimmiten rituaali on tätä pitempi, jolloin siihen kuuluu rutiininomaisten
partikkelivuorojen lisäksi erilaisia vakio- puheakteja kuten toivotuksia,
kiitoksia, kehotuksia, ehdotuksia tai lupauksia. Vuorot muodostavat
vieruspareja, jotka voivat keskenään olla jopa identtisiä. Lopetusrutiinijakson
käynnistyttyä molemmat osapuolet osoittavat sen kussakin vaiheessa, etteivät
ole jatkamassa puhetta vaan vetäytymässä keskustelusta (d, r. 5–9).
(d)
1 |
Kehotus |
S: |
Mut jos pääset aikasemmin ni lähde va |
[an. |
2 |
|
V: |
|
[mt Joo. |
3 |
Lupaus |
S: |
Mä yritän soittaa viel |
[sulle. |
4 |
|
V: |
|
[mt Soitellaan joo. |
5 |
Lopetuksen esivuoro |
S: |
↑Okei |
6 |
|
V: |
↑Oke |
[i, |
|
|
7 |
Siirtymä |
S: |
|
[No n |
[i, |
|
8 |
Hyvästely |
V: |
|
|
[Mo |
[i, |
9 |
|
S: |
|
|
|
[Moi, (p) |
Yhteen vuoroon voi toisaalta sisältyä useampi puhetoiminto: puhuja voi samalla vuorolla
sekä päättää puheenaiheen että ennakoida keskustelun lopetusta.
Näin on esimerkin (e) rivillä 3, jonka muodostaa kolme toimintoa
ja siis myös kolme eri lausumaa. Rutiininomaisesta toiminnasta kertoo
sekin, että vuorot tulevat hyvin nopeassa tahdissa (merkkinä > <)
ja osuvat osin päällekkäin (päällekkäisyyden alkua merkitty hakasulkeella)
tai liittyvät toisiinsa saumatta, ilman kuultavaa väliä (merkki
=). Esivuoro ei välttämättä johda nopeaan päätökseen, kuten näkyy
esimerkistä (f) vastaajan riviltä 4, jota vielä seuraa terveisten
lähettely ennen varsinaista lopetusta.
(e)
1 |
T: | Aha. Ja onks se koivua, |
2 | H: | Kahdeksankymmentäprosenttisesti
koivua. |
3 | T: | Joo. No hyvä. Kiitos tiedosta. |
4 | H: | Kiitoksia,= |
5 | T: | = >Kuulemii,< |
6 | H: | Kuulemiin, (p) |
(f)
1 |
V: |
↑No: soitella |
[an, |
|
2 |
S: |
|
[Okei kuule pala |
[taan tohon jut[tuun, |
3 |
V: |
|
|
[Selvä. |
4 | V: | K |
[iva. |
5 | S: | |
[Ja terveiset ja oikein hyvää noin, >viikonloppuu,< |
6 | V: | Joo, samoin, |
7 | S: | Kiva.= |
8 | V: | =Ki: |
[va |
9 | S: | |
[Kiitti. |
[hei. |
10 | V: | |
|
[Hei hei, (p) |