VISK - § 1201 Vastauksena verbi tai partikkeli

SISÄLLYS > RAKENNE > Vieruspari ja sekvenssi > Kysymys–vastaus-vieruspari > Vastaaminen > Vastaaminen vaihtoehtokysymykseen > Minimivastaukset > § 1201 Vastauksena verbi tai partikkeli

§ 1201 Vastauksena verbi tai partikkeli

Vaihtoehtokysymyksen perustyyppi on verbialkuinen. Sen edellyttämänä preferoituna jälkijäsenenä, myönteisenä minimivastauksena, on kysymyksessä olleen verbin toistaminen yksin tai jonkin lisäelementin kanssa. Toisena minimivastauksena on partikkeli joo ~ juu ~ kyllä (a). Vastaavasti kielteiset vastausvaihtoehdot ovat kieltoverbin persoonamuoto ja kieltopartikkeli ei (b).

(a)

Onko se äiti kotona? – On. ~ On kai. | Kävitkö siellä sitten? – Joo. | Kannattiko nähdä se kappale? – Kyllä.

(b)

Soititko justiin? – En. ~ En soittanut. | Herätinkö? – Ei.

Keskeinen ero minimivastausten välillä on se, että verbin toistolla vastataan yleensä aitoon tiedonhakukysymykseen, minkä jälkeen puhe tavalla tai toisella jatkuu samasta aiheesta (c). Partikkelivastaus sen sijaan toimii tyypillisesti varmistuksena johonkin puhekumppanin tarkistuskysymykseen (d).

(c)

S:	No ↑mites oliko ne hurjat mites vaikuttiko ne Norjan lumimyrskyt sinne teille.
V:	Vaikutti. heh .heh heh .heh
S:	Et siell oli kova tuuli ja lunta sateli,
V:	Kovat tuulet oli kolmena päivänä ja yhtenä oikeen tosi kova lumimyrsky. (p)

•

Pyry:	Tuunks mä sinne,
	(1.0)
Pyry:	tai ↑saanks mä tulla.
Erja:	No haluut sä vai?,
Pyry:	Haluun,
Erja:	No ↑tuu sitte. (p)

(d)

T:	Kannatti (mennä) ku sunnuntaina oli sit niin hienoa.
L:	Oli vai.
T:	Joo:: oikein todella upeeta, (p)

Kysymyksen verbi voidaan toistaa vastauksessa kahdestikin (e), esim. jos kysymys on muodoltaan sellainen, joka ennakoi kielteistä vastausta.

(e)

E:	Mm::. Annappas nyt se sun numero.
M:	Eiks sulla jää siihen numeroo.
E:	Jää jää. (.) mutta ku mulla on täs kynää ja paperia.
M:	No okei, nolla viis nol↑la? – –. (p)

Sivuasiaa tai muuta jatkon kannalta tarvittavaa varmistusta kysyttäessä soveltuu vastaukseksi myös verbin toiston ja partikkelin yhdistelmä V + joo (f). Verbi ja partikkeli muodostavat yhden prosodisen kokonaisuuden.

(f)

S:	Me sovittiin sama paikka ens maanantaina,
V:	Mut voiks sinne soittaa:,
S:	Voi joo.
V:	Et jos mä soitan täält niinku kuuen aikaa – –. (p)

Aitoihin tiedonhakukysymyksiin voi vastata myös kyllä-partikkelilla. Arkipuheessa kaikki puhujat eivät käytä kyllä-partikkelia yksin vuoroa muodostamassa.

(g)

Lääkäri:	[kuiskaa] Kuuletteko kuiskauksen.
Potilas:	[kuiskaa] Kyllä. (P)

•

Toim.:	– – muutama epävarmakin on joukossa. Oletko sinä oman kantasi päättänyt.
Puhuja:	Kyllä.
Toim.:	Jo kauan sitten.
Puhuja:	Jo kauan sitten. (tv)