VISK - § 1145 Mikä tukipronomini on ja mihin sitä tarvitaan

SISÄLLYS > RAKENNE > Lause täydennyksenä ja lausekkeen osana > Lause lauseen jäsenenä > Lause ja tukipronomini > § 1145 Mikä tukipronomini on ja mihin sitä tarvitaan

§ 1145 Mikä tukipronomini on ja mihin sitä tarvitaan

Lauseeseen ei voi suoraan liittää sijapäätteitä. Tietyissä lauseasemissa se voidaan kuitenkin nominaalistaa pronominin avulla. Tällöin sijapääte on yksikkömuotoisessa pronominissa, joka toimii lausekkeen edussanana ja jota alisteinen lause määrittää. Tällaista alisteisen lauseen tukena esiintyvää pronominia sanotaan tukipronominiksi; se esiintyy ensisijaisesti muodollisessa tehtävässä sijapäätteen kantajana. Tukipronominina on tavallisimmin viittaussuhteiltaan neutraalein se, harvemmin tämä. Esimerkiksi seuraavassa verbi johtua saa rektionsa mukaisesti pakollisen elatiivisijaisen täydennyksen siitä, joka toimii tukipronominina propositionaalista sisältöä kantavalle että-lauseelle. Tukipronominin määritteenä että-lause on siis NP:n osa.

Risteilyliikenteeseen mukaan meno johtui siitä, että viime vuosikymmenen alussa kokemukset olivat hyvät. (l)

Tukipronominia käytetään myös silloin, kun se ei sijanmerkinnän kannalta ole välttämätön. Tällöin se voi toimia definiittistäjänä, jolla viitataan tuttuna (totena) esitettävään asiaintilaan. Aina ei tukipronominillisella ja paljaalla lauseella kuitenkaan ole selvää merkityseroa. Tukipronomini on monissa tapauksissa vakiintunut käytänne.

Ihmisen toiminnan kehittymisen kannalta on keskeistä se, että osaa arvioida omaa toimintaansa. (L) | vrt. Elinikäisen oppimisen kannalta on keskeistä, että opettajat jakavat ja sisäistävät yhteisen opettajuuden idean. (E) | Mahdollisen uuden hallin tunnelmaan vaikuttaa ennen kaikkea se, onko katsomossa väkeä. (L) | vrt. Puhdistettavan veden laatuun vaikuttaa ennen kaikkea onko kyseessä pohja- vai pintavesi. (E)

Tukipronomini mahdollistaa myös rinnastamisen leksikaalisen NP:n kanssa:

Eikä Suomi-kuva enää meidän aikanamme ole haudan vakava asia, sillä ranskalaistunut itsetuntomme kestää urheasti jopa [sekaantumisen norjalaisiin]_NP ja [sen, että jonkun mielestä Helsingissä kävelee jääkarhuja]_NP. (l) | [Euroopan unionin jäsenyys]_NP tai [se, haluaako Nato meitä vai ei]_NP, on ollut tähän asti hämärää. (l)

Tukipronomini ja alisteinen lause voivat esiintyä toisistaan erillään siten, että pronomini on hallitsevassa lauseessa subjektin, objektin tai adverbiaalin paikalla ja alisteinen lause virkkeen lopussa, kysymyslause alussakin (» § 1402 – 1403):

Se on joka tapauksessa varmaa, että elämää on täällä. (k) | Siinä tehtiin virhe, kun päästettiin maalaiset kaupunkiin. (l) | Eihän sitä voi pilana pitää, jos joku on tosimielellä kiinnostunut ostamaan liikennelaitoksemme. (l) | Tiesin kyllä että tasavallan presidentillä pitää olla vaakuna, mutta siitä en ollut selvillä oliko Martti Ahtisaarella jo valmiina sellainen. (l) | Antaako vesioikeus rakentamisluvan, se on toinen asia. (l) | Tuleeko Tanyasta tähti, sen päättää kuitenkin yleisö. (l)

Pronomini voi saada myös emfaattisen korostuksen, jollaista lause ei voi saada: se kyllä riippuu siitä aiheesta et vo- pystyykö niinku heti alkaa tekee sitä (p). Puhutussa kielessä esiintyy muunkinlaisia pronominin ja lauseen muodostamia hajarakenteita: Tää on tää on mielenkiintoinen asia tää e- et et pitäskö väistämätöntä jarruttaa vai kiihdyttää (p, Etelämäki 2006).

Tukipronominin tapaan myös eräät partikkelit, adverbit ja demonstratiivisen aineksen sisältävät kiteymät toimivat alisteisen lauseen esiintymisen edellytyksinä, vaikka eivät olekaan sijankantajan tehtävässä. Esimerkiksi sana niin on välttämätön elementti että-lauseen esiintymiselle joko yksin sellaisissa ilmauksissa kuin Lapsi hihkui niin että sai äänensä käheäksi tai konsekutiivisissa ilmauksissa liittyessään adjektiivi‑, adverbi‑, adpositio- tai substantiivilausekkeeseen, esim. Olin niin hiljainen ~ hiljaa ettei kukaan huomannut minua (» § 1160).

Huom. Tässä luvussa puhutaan tukipronominillisesta lauseesta lauseenjäsenenä, vaikka tarkasti ottaen lause onkin tällöin osa tuon pronominin sisältävää lauseketta. Puhetapaa tukee kuitenkin mm. se, että pronomini voi joskus jäädä pois, esim. Olin varma (siitä) että hän tulee (» § 1155), sekä se, että pronominillisessakin tapauksessa hallitseva verbi määrää, onko alisteinen lause tyypiltään interrogatiivinen vai deklaratiivinen (esim. verbin johtua tapauksessa käy vain deklaratiivilause).