Kaksiverbisissä limittäisrakenteissa jälkimmäinen verbi on yleensä ensimmäistä spesifimpi. Ilmiö muistuttaa tässä suhteessa lohkeamia eteenpäin (» § 1064 – 1067). Verbeistä ensimmäisenä on olla tai muu merkitykseltään väljä verbi, ja rakenteen jatkuessa toiminnan kuvaus täsmentyy jollain spesifimmällä verbillä. Yleensä sekin on intransitiivinen.
RK: | Onks ne niinku yksinään siinä vai |
TH: | On siinä äetisä vielä ellää. (P) |
Täsmennys voi myös tarkoittaa sitä, että jälkimmäisessä osassa on sama pääverbi mutta siihen on lisätty modaalinen apuverbi:
UM: | Täähän on yhteinen päätös pitäs olla tää. (p) |
Limittäisrakenteessa voidaan myös käyttää samaa finiittiverbiä kahdessa kohtaa rakennetta. Kyseeseen tulevat tyypillisesti taajakäyttöiset verbit, etenkin olla-verbi tai kieltoverbi; olla-verbin myötä toistetaan koko habitiivirakennekin.
Lääkäri: | Soita siitä alkuviikosta keskuksen kautta kysyt nimellä, puoli kahentoista ja kahentoista välillä. |
Potilas: | Joo. |
Lääkäri: | Joku päivä. Ei ehkä maanantaina ei iha vielä kannata. |
Potilas: | Nii et tiistaina tai keskiviikkona. (P) |
Huom. Verbin toistoon voi yhdistyä substantiivilausekkeen lohkeama eteenpäin. Esimerkeissä lohkeamat on merkitty lihavoinnilla.