Lohkeaman yhtenä tehtävänä on nostaa esiin puheenaihe, jota seuraavassa lauseessa aletaan käsitellä. Informaation kulun kannalta on konstruktion motivaatioksi esitetty, että puheessa pyritään välttämään informaation liiallista pakkaamista yksinkertaiseen lauseeseen. Liian täyden lauseen voi välttää sijoittamalla osan lauseeseen kuuluvasta leksikaalisesta informaatiosta erilliseen lausekkeeseen. Näin tapahtuu erityisesti, jos NP on kompleksinen (a). Erilleen nostettu puheenaihe voi olla myös tyylikeino (b).
Relatiivilause aiheuttaa sen, että subjektilausekkeen edussana joutuu etäälle finiittiverbistä (c). Lohkeama mahdollistaa tällöin pronominisubjektin ja finiittiverbin esiintymisen vierekkäin.
Kahdessa tapauksessa lohkeamarakenne on ominainen lähinnä kirjoitetulle kielelle. Yhdyslauseen alkuisen itsenäisen relatiivilauseen pronomini ja jäljessä seuraavan hallitsevan lauseen pronomini ovat samaviitteiset, jolloin yhdyslause muodostaa alkuun lohkeavan rakenteen; etiäisenä on koko relatiivilause (d). Subjektina tai objektina oleva interrogatiivilausekin voi sijoittua hallitsevan lauseen alkuun; tällöin siihen viitataan hallitsevassa lauseessa pronominilla (e) (» § 1169).
Puheessa lohkeamasta voi muodostaa kysyvän ilmauksen liittämällä kysymyspartikkelin entä(s) etiäiseen ja kysymysliitteen ‑kO lauseen muotoiseen osaan (f).
Huom. Lohkeama ei välttämättä sisällä kontekstissaan täysin uutta informaatiota, vaan sillä voidaan nostaa uudestaan esille jokin puheenaihe, jota ei vähään aikaan ole nimeltä mainittu, taikka muuttaa näkökulmaa aiempaan puheenaiheeseen (ks. pykälän 1018 esimerkkejä a–d). Vaihdos puheenaiheesta toiseen voi tapahtua sujuvasti yhden ja saman lausuman kuluessa, kuten seuraavassa esimerkissä, jossa puhuja siirtyy töitänsä lueteltuaan varsinaiseen, puhelussa jo esillä olleeseen aiheeseen, eräretkeen valmistautumiseen.