SISÄLLYS > RAKENNE > Lausuma ja vuoro > Vuoron alku > Vuoronalkuiset partikkelityypit > Lisäävät vuoronalkuiset lausumapartikkelit ja, et(tä), eli, entä(s) > § 1030 Vuoro jatkona aiempaan
puheeseen: ja alussa
§ 1030 Vuoro jatkona aiempaan
puheeseen: ja alussa
Keskustelussa jokainen vuoro tulkitaan edeltävää puhetta
vasten. Silti on usein tarvetta osoittaa yksiselitteisesti, että
vuoro liittyy suoraan edelliseen vuoroon. Lausumapartikkelien ja, et(tä) ja eli tehtävänä
on merkitä vuoro joko oman taikka puhekumppanin edellisen vuoron
tai muun toiminnan jatkoksi. Näistä partikkeleista ja on
eniten kirjoitetun kielen konjunktion kaltainen (» § 1092); se kytkee
toisiinsa ensinnäkin saman puhujan peräkkäisiä vuoroja (a).
(a)
A: | No
mut jutellaan lähemmin sitten kun nähdään. |
B: | Joo. |
A: | Ja mä tulen
ainakin onko maanantai yhdestoista päivä. (p) |
Joskus edellinen vuoro voi olla kauempanakin
edellä (b). Kutsu tupaantuliaisiin on esitetty aiemmin keskustelussa,
ja siihen liittyy toinen kehotus (r. 3), juoman ottaminen mukaan.
Vastaavalla tavalla katkelman rivillä 5 oleva ja-alkuinen
lausuma kytkee sen aiempaan kehotukseen, ei samassa vuorossa olevaan
edelliseen lausumaan.
(b)
1 | S: | Niin me muutetaan torstaina. |
2 | V: | Joo. |
3 | S: | Ja ottakaa
myös juomia mukaan. |
4 | V: | Joo. |
5 | S: | Meillä on vähän kaljaa ja semmoista
mutta tuota – ja jotain syömistä. (p) |
Lisäävillä lausumapartikkeleilla toisiinsa kytketyt vuorot
eivät välttämättä ole syntaktisesti rinnasteisia, koska yhdistettävät
osat eivät useinkaan ole lauseita tai muutenkaan keskenään symmetrisessä
suhteessa, vaan lausetta laajempia vuoroja tai keskustelun jaksoja,
eivätkä ne aina ole peräkkäinkään. Eri puhujien vuoroja voidaan
partikkelilla ja liittää yhteen (c),
samoin saman puhujan vuoroja yli välissä olevan toisen puhujan vuoron
(b, d).
(c)
A: | Meinaako
se nyt jäädä kotiin sitten? |
B: | Joo. Ja gradua
rupee sit tekeen. (p) |
(d)
Lääkäri: | Onks tää nyt samantyyppinen kipu kun – – |
Potilas: | No on joo samantyylinen. |
Lääkäri: | Ja samassa
paikassa. |
Potilas: | Mm, ku se on niinku tää kohta
mistä se, ehti tehä. (P) |
Vuoronalkuinen lausumapartikkeli ja voi
liittää lausuman myös johonkin toimintojen ketjuun. Tällaisia esiintyy
etenkin institutionaalisissa tilanteissa. Junan konduktööri voi
astuessaan vaunuun ja kuuluttaessaan matkalippujen tarkistusta tai asemia
aloittaa puheensa ja-partikkelilla, joka
osoittaa hänen toimintojensa toistuvuutta hänen siirtyessään vaunusta
toiseen (e).
(e)
Ja seuraavana
Pasila. | Ja kaikkien matkaliput.
(P)
Vastaavasti esim. radio-ohjelman juontaja
merkitsee toimintansa suunnitelman mukaiseksi ja-partikkelilla
(f). Lääkäri noudattaa vastaanottotilanteessa tiettyä vakiintunutta
toimenpiteiden järjestystä, minkä merkkinä on uuteen toimintoon
siirryttäessä juuri lisäävä partikkeli (g).
(f)
Soittaja: | Hyvää iltaa. |
Juontaja: | Ja kenen
kanssa meillä on ilo aloittaa? |
Soittaja: | Olen NN Vantaalta. |
Juontaja: | Ja minkä
asian ratkaisemme ensin? (R) |
(g)
Lääkäri: | Istukaa olkaa hyvä. |
Potilas: | Kiitos. |
Lääkäri: | Ja minkähänlaista
asiaa? (P) |