Hakuohje 
SISÄLLYS > RAKENNE > Lausuma ja vuoro > Partikkelivuorot > Kuulolla olon ja myötäilyn partikkelit joo, niin, mm > § 1045 Joo vuorona

§ 1045 Joo vuorona

Joo on dialogipartikkeleista merkitystehtäviltään pisimmälle kiteytynyt. Sillä on vierusparin jälkijäsenenä kaksi selvää kieliopillisesti määräytyvää käyttöä: vastaaminen kysymykseen ja suostuminen pyyntöön. Lisäksi sillä on pari suhteellisen selvärajaista muuta käyttöä.

Vaihtoehtokysymykseen tarjottu joo-vastaus vahvistaa myönteistä vaihtoehtoa, joka on tavalla tai toisella kontekstissa ilmeinen. Esimerkin (a) joo-vastaus on reaktio A:n esittämään tarkistuskysymykseen (voitteko), joka seuraa B:n edellistä vastausta. Jokseenkin samanfunktioinen mutta harvinaisempi variantti on juu (c). Puhuja A:n kysymys esimerkissä (b) ja lääkärin kysymys esimerkissä (c) sisältävät partikkelin sitten; tämä partikkeli osoittaa kysymyksen juontuvan edellä esitetystä. Jälkimmäisessä esimerkissä on lisäksi samansuuntaista tulkintaa osoittava partikkeli eli. (Vastauksista kysymyksiin tarkemmin » § 12011210.)

(a)
B: Voidaan me tulla
A: Voitteko?
B: Joo.
A: Ai kun kiva. (p)
(b)
A: Meinaako se nyt jäädä kotiin sitten?
B: Joo-o. (p)
(c)
L: Eli kaupungill asioilla sitte käytte,
P: Juu.
L: kävelemässä ja
P: Käyn. (P)

Toiseksi joo-vastaus toimii merkkinä suostumisesta direktiivillä ilmaistuun käskyyn tai pyyntöön (d). Direktiivin toteuttaminen ei välttämättä edellytä käskettävältä sanallista reaktiota. Etenkin puhelimessa on ääneen lausuttu reaktio kuitenkin odotuksenmukainen. Jos sellainen esitetään, joo on yleisin vaihtoehto.

(d)
A: Sano terveisiä. B: Joo. (p) | A: Käy pistämässä maito jääkaappiin, minä odotan. B: Joo. (p) | A: Ja ottakaa myös juomista mukaan. B: Joo. (p)

Partikkelin joo muodostama vuoro esiintyy välirepliikkinä vastaanotettaessa osiksi jaoteltua tietoa. Kyseessä voi olla esim. puhelinnumero (e) tai muu muistiin merkitsemistä edellyttävä tieto (f), jonka aikana vastaanottaja osoittaa saaneensa talteen siihenastisen tiedon.

(e)
A: Mä voin sen puhelinnumeron antaa.
B: Joo.
A: Tän neljä kaks viisi,
B: Joo.
A: kaksi nolla neljä.
B: Joo. (p)
(f)
T: Et sinne vois ottaa kaksi.
V: Kaksi henkeä niinkö.
T: Joo:.
V: Joo.
T: Ja: sitte toinen on Anja Kuitunen.
V: Anja Kuitunen. Joo:
T: Kirkkokatu: kahdeksan. (p)

Huom. Muista joo-partikkelin käytöistä ks. Sorjonen 2001b: 199–208, 247–251. Vaihtoehtokysymykseen voi suomessa esittää minimivastauksen paitsi partikkelivastauksena myös toistamalla kysymyslauseen verbin tai kysytyn sanan: Tuletko mukaan?Joo ~ Tulen; Sinäkö siellä kävit?Niin ~ Minä (» § 1201).

Sulje kaikki tasot

KOKO SISÄLLYSLUETTELO

SANAT

RAKENNE

Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta

Verbit

Infinitiivit ja partisiipit

Substantiivit

Adjektiivit

Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit

Adverbit

Post- ja prepositiot eli adpositiot

Pronominit ja muut pro-sanat

Numeraalit

Partikkelit

Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit

Nominaaliset lauseenjäsenet

Lausuma ja vuoro

Vuoro ja lausuma toiminnallisina kokonaisuuksina

Vuoro

Reaaliaikainen lause ja muu lausuma

Lauseke lausumana ja vuorona

Vuoron alku

Vuoron loppu

Partikkelivuorot

Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina

Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet

Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet

Lause täydennyksenä ja lausekkeen osana

Ellipsi

Vieruspari ja sekvenssi

ILMIÖT

Sulje kaikki tasot