Keskustelussa tilanneviitteinen pronominin käyttö on tavallista. Seuraavat esimerkit osoittavat, että pronominin oikea tulkinta ei edellytä kielellistä ensimainintaa vaan puhujien yhteisymmärrystä siitä, mitä on meneillään. Esimerkissä (a) puhuja S kommentoi kutsuun saamaansa myönteistä vastausta, jonka antamaan mahdollisuuteen hän viittaa pronominilla se (r. 6).
| 1 | S: | Kuule mull ois sellasta asiaa että voit sä tulla meiän tupaantuliaisiin? |
| 2 | V: | Millon. |
| 3 | S: | Kaheskymmenesyheksäs päivä lauantaina, |
| 4 | S: | Kahen viikon päästä, |
| 5 | V: | ↑Kyl mä uskon että mä voin tulla. |
| 6 | S: | Ahaa. Se olis kiva. (p) |
Vastaavalla tavalla esimerkin (b) rivillä 12 puhuja L viittaa pronominilla tää koko edeltävässä keskustelussa puheenalaisena olevaan tilanteeseen (vrt. r. 6–11). Kumpikin tunnistaa, mikä on tilanne; se on kummallekin riittävässä määrin ymmärrettävä. Tilanneviitteinen on myös puhuja J:n nolla-anafora (r. 13).
| 1 | L: | Ja ↑sit mä vein sen gradun. |
| 2 | J: | Mm ↑hm:, |
| 3 | L: | Nyt lopullisesti. |
| 4 | J: | No nyt ei oo enää ku harjottelu. |
| 5 | L: | Nii:. |
| 6 | J: | Mm:. Eikö oo aika mukavaa. |
| 7 | L: | No on. Nyt ku ei oo muita stressiaiheita?, |
| 8 | J: | Nii:n, nyt on huoleton ku hevoseton poika. |
| 9 | L: | Joo:. Just nii. |
| 10 | J: | Ei paljo huolet paina lähiaikoina. |
| 11 | L: | No ei, |
| 12 | L: | Ei. Velvottaaks tää mua johonki. |
| 13 | J: | Ei ∅ velvota kulta. (p) |
Huom. Puhutussa kielessä raja tilanneviitteisen se-pronominin ja muodollisen subjektin (» § 915) välillä ei ole aina kovin selvä. Seuraavassa esimerkissä puhuja A kuvailee havaintojaan liikenteestä ja viittaa kuvaukseensa pronominilla se (lihavoitu). Puhuja K:n se-pronomineista edellinen on muodollinen subjekti, jälkimmäinen ei selvästi kumpaakaan.
| 1 | A: | Mut toiset ajaa hirveen lujaa ja toiset ajaa hirvee hiljaa. Ja se on ihan selvää että se (1.0) vaikeuttaa sitä liikennettä sitte, |
| 2 | K: | Nyt jos se tulee pakkanen niin sitte se on liukas. (p) |
Edellinen pykälä