Konjunktiollinen adverbiaalilause voi olla hallitsevaan lauseeseen integroitunut restriktiivinen määrite tai toista lausetta tavalla tai toisella kommentoiva epärestriktiivinen lisäys. Restriktiivisten ja epärestriktiivisten adverbiaalien väliin jää tulkinnanvaraisia tapauksia.
Tyypillinen adverbiaalilause on hallitsevan lauseen alisteinen osa, siihen integroitunut restriktiivinen, rajaava määrite. Se esittää hallitsevan lauseen ilmaisemalle asiaintilalle pätemisen rajat tai tulkinnan kehykset. Määritteenä esim. jos-lause esittää ehdon, jonka vallitessa hallitsevan lauseen ilmaisema asiaintila vallitsee (a) (» § 1134), ja koska-lause esittää selityksen tai perustelun hallitsevassa lauseessa ilmaistulle asiaintilalle (b) (» § 1128). Vaikka-lause puolestaan ilmaisee odotuksenvastaisuutta eli sitä, että huolimatta vaikka-lauseen esittämästä asiaintilasta hallitsevan lauseen asiaintila pätee (c) (» § 1139); kun-lause taas esittää mm. ajallisen kehyksen tai ehdon (d) (» § 1122, 1128, 1137).
Epärestriktiiviset eli lisäävät tai kommentoivat adverbiaalilauseet esittävät kommentin toisen lauseen ilmaisemaan asiaintilaan. Ne eivät toimi toisen lauseen integroituneina osina, sen määritteinä, vaan ovat siihen irrallisemmassa lisäyssuhteessa (» § 1068). Lauseiden välinen merkityssuhde on kuitenkin konjunktion merkityksen viitoittama. Kommentoiva adverbiaalilause on tavallisimmin konditionaalinen (jos, mikäli, ellei, jollei), kausaalinen (koska, kun) tai konsessiivinen (vaikka, joskin, jos kohta).
Tyypillinen kommentoiva adverbiaalilause on jälkiasemainen lisäys, joka muodostaa oman erillisen puhetoimintonsa (» § 886, 1004), esim. väitteen tai kysymyksen. Tämä irrallisempi suhde ilmenee eri tavoin. Esimerkiksi kommentoiviin vaikka-lauseisiin sisältyy usein partikkeli kyllä tai ‑hAn, jollaiset esiintyvät ensisijaisesti päälauseissa (e). Kommentoivat kun- ja koska-lauseet puolestaan esittävät perustelun. Koska-konjunktioon saattaa liittyä tällöin pa-partikkeli; kun-lauseen alussa voi olla NP tai muu lauseke (f) (» § 1119).
Adverbiaalilauseen irrallisuutta toisesta lauseesta osoitetaan kirjoituksessa välimerkityksenkin keinoin: erottamalla lause toisesta lauseesta pisteellä tai ajatusviivalla (g). Yhdyslauseen etujäsenenä kommentoiva adverbiaalilause niveltyy kuitenkin yhdyslauseen jälkijäseneen ortografisesti: sitä ei eroteta toisesta lauseesta pisteellä. Se on yleensä metatekstuaalinen kommentti, joka luo tekstuaalista koherenssia ja auttaa sanoman vastaanottajan temaattista orientoitumista seuraavaan väitteeseen. Etenkin jos‑, jollei‑, ellei‑, mikäli- ja kun-lauseita käytetään näin (h) (» § 1136).