Kahden lauseen esittämien asiaintilojen välinen suhde on konsessiivinen, kun asiaintilojen sanotaan pätevän mutta samalla implikoidaan niiden yhteensopimattomuutta kyseisessä kontekstissa: siitä, että toinen asiaintila pätee, olisi odotuksenmukainen seuraus toisen negaatio. Esimerkiksi ilmauksella Oli lämmin ilta, vaikka oltiin jo pitkällä syksyssä esitetään totena, että ilta oli lämmin ja että oli syksy, mutta implikoidaan että odotuksenmukaista olisi toisen negaatio: kun on syksy, ilta ei ole yleensä lämmin. Esimerkin vaikka-lauseessa ilmaistu asiaintila siis esitetään mahdollisena esteenä – ei kuitenkaan riittävänä – toisessa lauseessa ilmaistulle asiaintilalle, ja toisin päin ilmaisten: hallitsevan lauseen ilmaisema asiaintila (ilta oli lämmin) ei ole odotuksenmukainen seuraus alisteisen lauseen ilmaisemasta asiaintilasta (oli syksy). Suhteeseen sisältyy myös konditionaalinen implikaatio: ’jos on syksy, illat eivät yleensä ole lämpimiä’.
Laajassa mielessä konsessiivisia ovat myös rajaavasti myönnyttävät ilmaukset. Esimerkiksi tosin-lause rajaa edeltävän lauseen pätevyyden alaa ilmaisten sen sisällön odotuksenvastaiseksi.
Konsessiivisen suhteen mahdollisia merkitsimiä on asetelmassa 163. Keskeinen niistä on adverbiaalikonjunktio vaikka. Toinen olennainen odotuksenvastaisuutta ilmaiseva konjunktio on rinnastava mutta, jolla on lauseyhteydestä riippuen myös tai pelkästään kontrastiivista käyttöä (» § 1101 – 1103). Konsessiiviset konjunktiot ja konnektiivit voivat esiintyä yhdessäkin. Mahdollisia suhteen rakenteellisia esiintymisvaihtoehtoja ovat ainakin seuraavat:
| Rinnastus- konjunktio | Adverbiaali- konjunktio | Partikkeli, adverbi, kiteymä | Adpositio | |
| Konsessiivinen | mutta, vaan | vaikka, joskin, jos kohta, jos -kin | tosin, kuitenkin, kumminkin, silti, sittenkin, joka tapauksessa, yhtä kaikki, sentään, toki, kylläkin | x:stä huolimatta |
Edellinen pykälä