SISÄLLYS > RAKENNE > Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet > Adverbiaalilauseen asema ja ominaisuuksia > Konjunktio lausekkeen jäljessä > § 1119 Syö sinä loput,
minä kun en enää jaksa
§ 1119 Syö sinä loput,
minä kun en enää jaksa
Konjunktio on tavallisesti alisteisen
konjunktiolauseen esikentässä tai sen edellä (» § 1369): Minä
lähden kun sinä tulet. Erityisesti kun voi
sijaita myös lauseenalkuisen NP:n jäljessä, modaaliadverbin ja ‑partikkelin
paikassa: Minä lähden, sinä kun et
saa mitään aikaiseksi. Tällä tavoin käyttäytyy
joskus myös jos. Näissäkin tapauksissa kun ja jos ovat
lauseita kytkeviä elementtejä.
Lausekkeella alkava kun-lause
toimii tavallisesti lauseen perustelevana epärestriktiivisenä jälkimääritteenä,
joka voidaan merkitä erilliseksi virkkeeksikin. Joskus lause referoi
puheena olevan henkilön ajatuksia, esittää asian tämän näkökulmasta. Sanaa kun edeltää
yleensä NP, harvemmin AP, PP tai AdvP (a). Kahdenkin lausekkeen
yhdistelmiä esiintyy: ensimmäinen näistä on adverbiaalina ja toinen
subjektina (b).
(a)
Roos myöntää
akateemisen kilpailun koventuneen, mutta varoittaa liiasta kyynisyydestä. Joku kun
voi etsiä vaikka totuutta. (l) | Eikös
se ole siten juhlamaraton, kerrat ja kilometrit kun
osuvat yksiin. (l) | Mäkinenkin
innostuu, ammattilainen kun on. (l)
| Lapsestakin on hauska pohtia, mitä haluaisi syödä ja
puntaroida eri vaihtoehtoja. Kotona kun koko
porukalle yleensä annostellaan sitä yhtä ja samaa. (L)
(b)
Suomen ja
Kroatian välisestä koripalloilun EM-kisaottelusta jäi supervuoro
pelaamatta. [Kahden jakson jälkeen] [tilanne]
kun oli 1–1. (l) | Massakiinnostuksen
kohteina olivat hävittäjät, joiden avulla Suomen ilmavoimat astui
kerralla Horneteilla lentävien valtioiden eturiviin. [Suomeen
ostetuissa Horneteissa] [varustus]
kun on luokkaa parempi kuin vastaavissa Yhdysvaltojen käytössä olevissa
koneissa. (l) | – – mieleen tulee
tuo takavuosien nuorisoautoksi mitoitettu piskuinen pick-up. [Ennen
sen myynnin lopettanutta ”Lex Toyota Timangi” ‑asetusta]
[Toyotan pieni avolava-auto] kun oli myös varttuneen
väen suosikki. (l)
Yhdysrakenteen etujäsenenä lausekkeella alkava kun-lause
on restriktiivinen adverbiaali, joka on merkitykseltään konditionaalis-
tai temporaalis-kausaalinen (c) tai puhtaammin temporaalinen (d). Kun-sanaa
edeltää usein jokin pro-sana. Lause on yleensä nollasubjektillinen
ja saattaa saada ohjeenomaisen tulkinnan.
(c)
Kesämökkiläiselle
keittolaatikko on mainio hella. Sinne kun tuikkaa
kattilan illalla, niin aamukalasta palatessa puuro on valmista pisteltäväksi. (l)
| Askartelussa on omat pikkujipponsa. Ne kun
oppii, niin loppu on helppoa. (l) | Kunto
on tällä hetkellä erittäin hyvä, mutta ihan kaikkea en saa vielä
koneesta irti. Tästä kun vähän petrataan niin
eiköhän mitalitaisteluissa olla mukana. (l)
| Kyllähän Kivisaari tietää, millainen paperi vekseli on. Siihen kun
on nimensä pistänyt, niin maksettava on. (k)
(d)
Lähdin iltapesulle. Siinä kun
puhdistaa kasvojaan vanutupolla ja öljyllä, on aina aikaa katsella
ja ajatella. (k) | Moskovan tiellä
kulkee suomalaisrekkoja enemmän kuin Hämeenlinnantiellä busseja.
Ennen aikaan sai melkein yksin ajella. Tuttu kun
tuli vastaan, niin topattiin ja keiteltiin kahvit. (l)
| Pöydällä on pullanmuruja. Se kerää niitä etusormellaan,
pian niitä on kokonainen keko. Tarkemmin kun
katsoo ympärilleen, samanlaista murua, nöhtää ja pölyä on joka paikassa,
– –. (k)
Lausekealkuiset jos-lauseet
ovat puheenomaisia:
(e)
Miksi Tampereen
kaupunki ei halua kehittää koululaitosta? Sen jos
tietäisi, huokaavat opettajat. (l) | Sitä
minä olen ihmetellyt, yksi ukoista sanoi, että mitenkä ne jotkut
kehtaa kiskoo sitä kaljaa aamusta iltaan. Ja viiniä ostaa. Minä jos
kaljaa tai viiniä otan niin tullee ihan ikävä olo. Suorastaan masennus. Rovaniemellä jos
pyyvät Alkossa valkoviiniä niin saat kossua. (l)
| Pääasia, että pysyisi poikien kyydissä. Siihen jos
en pysty, ei ole mitään mieltä jatkaa. (l)
Huom. Temporaalinen kun-lause
voi seurata ajan adverbiaalia, esim. Vasta syksyllä
kun lehdet putoilevat puista, meidän on ryhdyttävä töihin
aamuviideltä (L). Tällöin adverbiaalin
ja kun-lauseen suhde muistuttaa kahden
peräkkäisen ajan adverbiaalin appositiosuhdetta: toinen täsmentää
toisen merkitystä, esim. eilen kello viisi, huomenna
illalla (» § 1123, termistä appositio » § 1059). Lause ei
siis ole tässä puheena olevaa lausekealkuista tyyppiä.