Repliikin esittämistä että-lauseena voi kirjakielisessä referoinnissa pitää syntaktisen alisteisuuden merkkinä. Puhutussa kielessä ja sitä jäljittelevässä kaunokirjallisessa tai journalistisessa puheen kuvauksessa että-sana esiintyy kuitenkin yleisesti myös referoitaessa kysymys- ja käskylauseita, jotka puolestaan edustavat suoraa esitystä (a).
Että-sana on yleinen johtoilmauksen ja referaatin välissä silloinkin, kun referaatti ei muodostu lauseesta vaan käsittää yksittäisen sanan tai muun lausetta lyhyemmän lausuman (b) (myös » § 1474 – 1475). Tällöin että-partikkeli on pikemminkin referoinnin kuin alisteisuuden tunnusmerkkinä (» § 1158).
Huom. Että-sanan alkuperäksi on oletettu e-vartaloista demonstratiivipronominia (L. Hakulinen 1999: 74), ja sana että olisi ennen konjunktioksi vakiintumistaan ollut tavan adverbi ’näin, täten’. Tämä merkitys on edellä käsitellyn tyyppisissä tapauksissa yhä olemassa.
Edellinen pykälä