Referointia ei käytetä vain todellisten puhetilanteiden jäljittelemiseen ja raportointiin (» § 1457), vaan samoilla keinoilla esitetään kerronnan lomassa dramatisointia tavoitellen myös sellaisia kuvitteellisia repliikkejä, joita on kerrotussa tilanteessa aiottu esittää (a) tai joita nimenomaan ei ole esitetty (b). (Merkki @ osoittaa äänen sävyn muuntelua, merkki £ hymyillen esitettyä puhetta.)
| Leena: | Mutta sitte sit se sano @Niin (.) tämä meni oikein mukavasti mutta ehkä nyt joka kysymyksessä jotain jotain pientä tarkennusta olisi että jos pantaisiin se miinus.@ |
| Jukka: | Mhy mhy mhy |
| Leena: | £Mä en sit ruvennu väittää vastaa.£ |
| Jukka: | Nii hi hih |
| Leena: | Et no £ei: ei: missään nimessä miinusta£ (p) |
Dramatisointikeinosta pikemminkin kuin aiemman puhetilanteen referoinnista on kyse myös silloin, kun puhuja esittää useiden referoitavien puhuneen samoin (c) tai saman ihmisen hokeneen toistuvasti samaa repliikkiä (d–e). Johtoilmauksessa on olla-verbi (c, f) tai referaatti liittyy toiminnan kuvaukseen (e).
| K: | Miltäs se kuulosti miten niillä meni, |
| M: | ↑Emmä nyt jaksa joka kerta kysellä että miten teillä nyt menee ja miten teillä nyt menee – –. (p) |
Edellinen pykälä