Referointitavat voidaan asetelman 177 esittämään tapaan jakaa tyyppeihin sen mukaan, missä määrin ja miten referaatti on sulautunut osaksi kertojan tekstiä.
| Lähde kertovan lauseen osana | AdvP, PRT, pluskvamperf., modaaliverbi | STT:n mukaan Harju on voittanut pronssia. | Harju oli kuulemma pärjännyt paremmin kuin koskaan. | Harjun pitäisi olla tulossa aivan kohta. |
| Kertova ja referoitava osuus konstruktion eri osina | Johtoilmaus + referaatti: SE ja EE | ”Pronssille tässä nyt ainakin vois päästä” arveli Arsi itse. | Pekka veikkasi ~ tiesi kertoa että Harju voittaisi. | Harjun uskottiin nousevan Euroopan mestariksi. |
| Vain referoitavan lause | VSE, VEE, deiksis | Kilpailu oli tiukka. Kuinkahan tässä meikäläiselle käy. Tulosraja alkoi siirtyä yli 21 metrin. Tuosta hän ei enää selviytyisikään. |
| SE = suora esitys, EE = epäsuora esitys, VSE = vapaa suora esitys, VEE = vapaa epäsuora esitys. Johtoilmaukset ja muut kertomistilanteeseen kuuluvat osuudet on kursivoitu. |
Asetelmassa kertojan kielellinen osuus vähenee ylhäältä alas. Ylimmässä ryhmässä on tapauksia, joissa kertoja on tapahtumaa selostaessaan tuottanut oman, itsenäisen lauseen ja osoittaa esim. adverbiaalilla, partikkelilla tai modaaliverbillä kyseessä olevan toisen käden tieto (» § 1480, 1495 – 1497). Jatkumon keskisarakkeessa on tapauksia, joissa referaatti on syntaktisesti tai tekstuaalisesti kytketty johtoilmaukseen. Näistä infiniittiset rakenteet (referatiivirakenne, A- tai MA-infinitiivi, » § 1461) edustavat syntaktisesti integroituneempaa kytköstä, suora esitys (» § 1460, 1462) taas löyhempää. Asetelman alimmassa ryhmässä ovat tapaukset, joissa kertojan osuus on minimissään: referoitu ilmaus on kerronnan lomassa ilman johtolausetta, ja kertojan ja referoitavan näkökulmat erottuvat mahdollisesti deiktisistä tai kirjoitetussa tekstissä typografisista valinnoista (» § 1474 – 1475).
Edellinen pykälä