Puheessa toimintaa selostavan kerronnan keskellä esitetty referaatti erottuu yleensä ympäröivästä puheesta prosodisesti, tavallisesti äänen sävyä muuntaen. Esimerkissä (a) on katkelma kertomusta, jonka sankari on selvinnyt ratsiasta säikähdyksellä. Poliisin suuhun sijoitettu repliikki Selvä on erottuu paitsi tempukseltaan (vrt. näytin, otin) myös äänensävyltään toiminnan kuvauksesta.
Esimerkissä (b) on kertomuksen huippukohtana (rivin 8) preesensmuotoinen repliikki Nyt se kuolee, jota edeltävässä lauseessa on referoitavan henkilön Penan toimintaa kuvaava verbi hyppäs. Sen sijaan kertojan referoidessa Penaa uudestaan on verbiä pelästy (r. 13) käytetty johtolausekehyksessä: pelästy + että-lause. Ero toimintalauseen ja johtolauseen välillä on tässä häilyvä.
| 1 | Liisa: | – – me siel Lapis oltii niin |
| 2 | Tyyne: | mm |
| 3 | Liisa: | siis mökkiä alotettii ni sitte ku me oltii syöty ni päivällä nii Jarkko |
| 4 | ja Keijo nukku niillä leveillä puupenkeillä ja | |
| 5 | Tyyne: | mm |
| 6 | Liisa: | ja tota Pena meni siihe lattialle pitkälleej ja tää [= Keijo] kuulek ku |
| 7 | se yks kaks krhh ku se alotti. Siis Pena kuules se varmast kaks metrii | |
| 8 | hyppäs Nyt se kuolee?, hehehe hehe | |
| 9 | Keijo: | Noo ei nyt sentääm mutta tota pikkusen. |
| 10 | Tyyne: | niin, |
| 11 | Liisa: | Se on se on hirveetä. |
| 12 | Tyyne: | Että pelästy tosissaan niin, |
| 13 | Liisa: | Nii. Se todella pelästy että et miten tolle nyt on käyny. (p) |
Vapaata suoraa esitystä edustavan referaatin kontekstina voi olla myös pelkästään toisen keskustelijan vuoro johtolauseineen (tällaisesta dialogin referoimisesta » x, 1488).
Huom. Pelkällä äänensävyllä erotetun referoinnin yhteydessä on puhuttu Goffmania (1974) seuraten asennon vaihdoksesta. Kertoja vaihtaa ”asentoaan” asettumalla kesken kertomustaan kuvattavansa rooliin, puhumaan ikään kuin tämän suulla. (ks. myös A. Hakulinen 1990; Kajanne 1996).
Edellinen pykälä