Puheessa toimintaa selostavan kerronnan keskellä esitetty referaatti erottuu yleensä ympäröivästä puheesta prosodisesti, tavallisesti äänen sävyä muuntaen. Esimerkissä (a) on katkelma kertomusta, jonka sankari on selvinnyt ratsiasta säikähdyksellä. Poliisin suuhun sijoitettu repliikki Selvä on erottuu paitsi tempukseltaan (vrt. näytin, otin) myös äänensävyltään toiminnan kuvauksesta.
Esimerkissä (b) on kertomuksen huippukohtana (rivin 8) preesensmuotoinen repliikki Nyt se kuolee, jota edeltävässä lauseessa on referoitavan henkilön Penan toimintaa kuvaava verbi hyppäs. Sen sijaan kertojan referoidessa Penaa uudestaan on verbiä pelästy (r. 13) käytetty johtolausekehyksessä: pelästy + että-lause. Ero toimintalauseen ja johtolauseen välillä on tässä häilyvä.
| 1 | Liisa: | – – me siel Lapis oltii niin |
| 2 | Tyyne: | mm |
| 3 | Liisa: | siis mökkiä alotettii ni sitte ku me oltii syöty ni päivällä nii Jarkko |
| 4 | ja Keijo nukku niillä leveillä puupenkeillä ja | |
| 5 | Tyyne: | mm |
| 6 | Liisa: | ja tota Pena meni siihe lattialle pitkälleej ja tää [= Keijo] kuulek ku |
| 7 | se yks kaks krhh ku se alotti. Siis Pena kuules se varmast kaks metrii | |
| 8 | hyppäs Nyt se kuolee?, hehehe hehe | |
| 9 | Keijo: | Noo ei nyt sentääm mutta tota pikkusen. |
| 10 | Tyyne: | niin, |
| 11 | Liisa: | Se on se on hirveetä. |
| 12 | Tyyne: | Että pelästy tosissaan niin, |
| 13 | Liisa: | Nii. Se todella pelästy että et miten tolle nyt on käyny. (p) |
Vapaata suoraa esitystä edustavan referaatin kontekstina voi olla myös pelkästään toisen keskustelijan vuoro johtolauseineen (tällaisesta dialogin referoimisesta » x, 1488).
Huom. Pelkällä äänensävyllä erotetun referoinnin yhteydessä on puhuttu Goffmania (1974) seuraten asennon vaihdoksesta. Kertoja vaihtaa ”asentoaan” asettumalla kesken kertomustaan kuvattavansa rooliin, puhumaan ikään kuin tämän suulla. (ks. myös A. Hakulinen 1990; Kajanne 1996).
Copyright © Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.
Liitepartikkelit ja syntagmaattiset sulaumat
§ 174 Yleistä substantiivijohdosten tyypeistä
Ominaisuudennimet: kuum-uus, velje-ys
§ 175 Ominaisuus käsitteenä: UUs-sanojen ominaisuuksia
§ 176 Muita UUs-sanojen merkityksiä: heikkous, teollisuus
§ 177 Pitkä vs. lyhyt U: korkeus ja ohuus
§ 178 Mitä U:n edellä: kauneus, alttius, lapsuus, katoavaisuus
Paikkaa ilmaisevia johdostyyppejä ja muotteja
Yksilöä ilmaisevia johdostyyppejä ja muotteja
§ 189 Yksilöä ilmaisevat monentyyppiset johdokset
Muita substantiivien johdostyyppejä ja muotteja
harja-s, neljänne-s, kylj-ys, kerr-os
Affektisia johdostyyppejä ja muotteja
§ 206 Mitä affektisuudella tarkoitetaan sananmuodostuksessa?
pal-ikka, mets-ikkö, lituska, rotisko
Verbikantaiset substantiivijohdokset
Teonnimet ja teon tuloksen nimet
§ 232 Us-sanojen keskeiset tyypit: lakkautus, rynnistys
§ 233 Tyyppi avata : avaus: muodostuksen ja käytön rajoituksia
§ 260 Yleistä adjektiivien johtamisesta
§ 261 Laaja johdostyyppi ja sen alatyypit
§ 262 nen-sanojen sanaluokka ja suhde kantasanaan
lika-inen, teräks-inen, autta-vainen
§ 264 Merkityksenä yleensä kuuluvuus, kantana substantiivi
§ 265 Lisää nen-adjektiivien merkityssuhteista
§ 266 Partisiippiin perustuvat vAinen-sanat
Vierasperäiset: aktiivinen, konventionaalinen
Täydennyksen tai määriteosan saavat: näköinen, paksuinen
§ 269 Epäitsenäisten nen-sanojen tyyppejä
§ 270 Vasaran muotoinen ja muut suhteutusadjektiivien tyypit
§ 284 Pienempiä kuuluvuutta ilmaisevien johdosten tyyppejä
Karitiivijohdokset: hyödy-tön, pala-maton
Muita adjektiivien johdostyyppejä ja muotteja
Järjestysluvut: viide-s, neljä-s-kymmene-s
Partisiipit: otta-va, ote-ttava, otta-nut, ote-ttu, otta-ma(ton)
Komparaatiojohdokset: iso-mpi, iso-in, iso-mm-in, yl-impä-nä
Yleistä sanaluokista ja lausekerakenteesta
Komparaatioadjektiivit ja ‑adverbit
Post- ja prepositiot eli adpositiot
Lauseen ominaisuudet, lausemaisuus ja lausetyypit
Lisäykset lauseen ja muun lausuman osina
Rinnasteiset rakenteet ja niiden merkitysvastineet
Adverbiaalilauseet ja niiden merkitysvastineet
Sijamuotojen syntaksia ja semantiikkaa
Passiivi ja passiivimaiset rakenteet
Referointi osana kertojan tekstiä
§ 1458 Kokoavasti referaatin ja kerronnan suhteesta
§ 1459 Referoinnin tyypilliset osat: johtoilmaus ja referaatti
§ 1460 Suoran ja epäsuoran esityksen piirteitä ja eroja
§ 1461 Rakenteellisesti integroituneimmat referoinnin muodot
Deiksis ja puhetilanteen vaatimukset
§ 1467 Deiktisten viitepisteiden muutokset referoinnissa
§ 1468 Deiktisten keinojen keskinäisestä riippumattomuudesta
Johtolause ja muut johtoilmaukset
Johtolauseen verbi ilmaisee viestin vastaanottamista
Kielto ja kielteiset ilmaukset
Edellinen pykälä