VISK - § 1475 Eläytyvä esittäminen ja ajatusreferaatti

SISÄLLYS > ILMIÖT > Referointi > Referointi ja deiksis > Näkökulmien limittyminen > Vapaa epäsuora esitys > § 1475 Eläytyvä esittäminen ja ajatusreferaatti

§ 1475 Eläytyvä esittäminen ja ajatusreferaatti

Kaunokirjallisen tekstin vakiokeino näkökulmien limittymistä ilmaisemaan on sellainen, jossa henkilön puhetta ja varsinkin ajattelua kuvaava lausuma ei ole syntaktisesti alisteinen millekään johtolauseelle vaan sijaitsee kertovien toimintalauseiden kanssa samanarvoisena, itsenäisenä päälauseena. Muusta kerronnasta tällainen referaatti erottuu siten, että se on osittain sopeutettu pronominien ja tempusten suhteen referointitilanteeseen, mutta tietyt kielelliset piirteet voivat silti edustaa referoidun henkilön puhetta. Kyseessä on vapaa epäsuora esitys. Ilmiöstä aiemmin käytetty nimitys eläytymisesitys viittaa siihen, että kertoja välittää referoimansa henkilön tuntemuksia samalla kun itse toimii puhujana tässä ja nyt.

Seuraavassa esimerkissä hakasulkeisiin merkitty jakso on vapaata epäsuoraa ”Patentin” puheen referointia; kursivoidut leksikaaliset valinnat edustavat tämän referoitavan omaa puhetta. Tempus on kerrontahetken näkökulman mukainen, alkuperäisen lausuman minää vastaa hän, ja alkuperäisen lausuman vastaanottajaa, sinää, vastaa kertojan pronomini minä.

Auto tuuttasi takanani ja vilkutti sumuvalojaan. Heilautin kättäni ja ojensin sen Patentille. Hän katsoi minua huuliaan imeskellen. [Hän kyllä oli muistanut heti minun nimeni – ja hänen oikea nimensähän oli tietenkin Katariina, tietysti, totta kai. Mutta minä voisin kyllä kaikin mokomin yhä kutsua häntä Patentiksi.] (k)

Vastaavalla tavalla toimii ajatusreferaatti. Referoidun ajatuksen adverbit ja postpositio (seuraavassa kursivoitu) ovat alkuperäisen tilanteen mukaisia ja edustavat kertomuksen henkilön näkökulmaa; tempus on joko sama kuin kerronnassa muutenkin eli kertojan kannalta menneen ajan muoto, indikatiivin imperfekti (lihavoitu) tai kertomuksen henkilön aikomusta ilmaisevissa lauseissa konditionaalin preesens. Kertomuksen (pää)henkilöön Veijoon viitataan pronominilla hän.

Veijo paiskasi keittiön oven kiinni, pesuhuone ja askarteluhuone olivat siinä vierekkäin. Hän meni pesuhuoneen läpi pukuhuoneeseen, siellä oli leveä seinän pituinen laveri, hän heitti kantamuksensa laverille, istui viereen ja hengitti syvään. [Täällä, tänne hän toisi koneensa, täällä hän olisi kahden eristävän oven päässä muista ihmisistä, laverin eteen mahtuisi pöytä, ei suurensuuri, mutta kuitenkin niin suuri että sen päällä mahtui tekemään töitä, kun otti laverin ja jonkun tuolin avuksi.] (K)

Lehtien otsikoissa esiintyy vapaan epäsuoran esityksen kaltaista konditionaalin käyttöä sen merkkinä, että kyseessä on jostakin lähteestä saatu tieto. Usein itse uutistekstistä käy ilmi, mihin lähteeseen tieto perustuu – sama asia esitetään siinä eksplisiittisemmällä referaatilla (johtoilmaukset kursivoitu):

Helsingin kaupunginhallitus lainaisi rahaa Kulosaaren tennishallille [otsikko] ¶ Kaupunginhallitus esittää kaupunginvaltuustolle, että osakeyhtiölle lainattaisiin rahaa 3,9 miljoonaa markkaa. (L) | 70 prosenttia luovuttaisi [otsikko] ¶ Mielipidekyselyn mukaan noin 70 prosenttia kansalaisista on valmiita luovuttamaan elimensä kuolemansa jälkeen. (L)