Suhteellista ominaisuutta ilmaisevat eli suhteelliset adjektiivit ovat asteikollisia eli skalaarisia: ne komparoituvat, esim. suuri : suurempi, vilkas : vilkkain, ja saavat ominaisuuden intensiteetin astetta luonnehtivia astemääritteitä, intensiteettimääritteitä, esim. aika vanha, hyvin kaunis (» § 615, 633). Ne kuvaavat tyypillisesti sellaisia entiteetin piirteitä kuin ulkoinen hahmo tai muu fyysinen ominaisuus (pieni, leveä, korkea, paksu; pehmeä, kevyt, kuuma; nopea), suhteellinen ikä (uusi, nuori) tai luonteenpiirre tai mielentila (herkkänahkainen, vihainen). Suhteellista ominaisuutta ilmaiseva adjektiivi voi olla myös subjektiivisesti arvottava asenneadjektiivi, esim. ihana, kauhea. Tällainen ominaisuus on riippuvainen puhujan henkilökohtaisista käsityksistä ja mielipiteistä.
Objektiivisesti havainnoitavaa tai mitattavaa ominaisuutta kuvaavien suhteellisten adjektiivien merkitys on riippuvainen substantiivin tarkoitteesta. Esimerkiksi suuri tai pieni eivät sinänsä osoita, mistä kokoluokasta on kyse, vaan ominaisuuden laatu ilmenee suhteellisesti; pienuus ja suuruus tulkitaan substantiivin tarkoitteen kautta niin, että esim. pieni karhu on suurempi kuin suuri kärpänen. Useilla tällaisilla adjektiiveilla on antonyyminen vastapooli, esim. suuri : pieni, pitkä : lyhyt, korkea : matala, paksu : ohut, nopea : hidas, kuuma : kylmä, vanha : nuori ~ uusi, rikas : köyhä, kallis : halpa, hyvä : huono ~ paha, viisas : tyhmä. Ominaisuuden suurempaa astetta ilmaiseva adjektiivi toimii yleensä koko asteikon neutraalina edustajana. Näin on tavallista kysyä esim. Kuinka vanha hän on? ’minkä ikäinen’ eikä Kuinka nuori hän on? Myös mittamääritteellisessä ilmauksessa käytetään yleensä neutraalia asteikon yläpään adjektiivia: 95 cm pitkä (pro lyhyt), 12 kiloa painava (pro kevyt).
Asenneadjektiivit ja havainnoitavaa ominaisuutta ilmaisevat kuvailevat adjektiivit muodostavat subjektiivisen arvion ja objektiivisen asteikollisuuden suhteen jatkumon, esim. ilmauksen Oletpas sinä jo iso poika adjektiivi iso saattaa esitysyhteydessään olla hyvinkin arvottava. Monet suhteellista ominaisuutta ilmaisevat adjektiivit esiintyvät kommentoivissa tai luonnehtivissa tilalauseissa, esim. Täällä on kivaa ~ kaunista ~ lämmintä (» § 900).
Modaaliset adjektiivit kuten ilmeinen, mahdollinen, selvä, todennäköinen, varma, välttämätön ovat siinä mielessä suhteellisia, että niiden merkitys on ainakin jossain määrin riippuvainen puhujan arviosta. Ne ovat myös asteikollisia: melko todennäköistä, varmempaa. (» § 1588 – 1589.)
Huom. Ominaisuuden yläpäätä ilmaisevasta adjektiivista muodostetaan myös asteikon neutraali ominaisuudennimi, esim. kaapin pituus, korkeus ja leveys (» § 175) tai suhteuttava inen-adjektiivi, esim. paksuinen, pituinen, suuruinen (» § 270 – 271).
Ylempää päätä korostava asteikollisuus näkyy adverbeissakin: Kuinka paljon (~ ?vähän) hän painaa? Miten usein (~ ?harvoin) käyt täällä? Miten nopeasti juokset 100 metriä?
Edellinen pykälä