Jotkin substantiivit ovat merkitykseltään yleisiä sillä tavalla, että ne edellyttävät tarkoitteen tunnistettavuuden vuoksi määritettä, ellei tarkoite ole kontekstista pääteltävissä. Esimerkiksi sellaiset sanat kuin aste, kausi, kerta, sivu, tapa, tapaus, vaihe esiintyvät ilman määritettä lähinnä jos niillä viitataan johonkin jo mainittuun: Asiassa on vielä selvittämistä; Tapa ärsytti minua. Etenkään ulkopaikallissijaisina tällaiset sanat eivät ole tavallisia määritteettöminä: *Hän teki sen tavalla. (» § 1443.)
Määritettä edellyttäviä yleismerkityksisiä substantiiveja on temporaalisia sekä tapaa ja tilaa ilmaisevia. Temporaaliset yleismerkityksiset substantiivit kuten aika, hetki, jakso, kausi, päivä, vaihe, vuosi muodostavat etenkin paikallissijaisina enemmän tai vähemmän kiteytyneitä rakenteita mm. sellaisten määritteiden kuin ensi, viime, tämä, nämä, seuraava kanssa.
Määritettä edellyttää myös tilaa ja tapaa merkitsevä substantiivi, joka ilmaisee kokonaisuuden tai asteikon jäsentä, esim. aste, luokka, puoli, sivu, taso (b), tai suhdetta, esim. asema, edellytys, hinta, juttu, mieli, olot, paikka, suunta, tahti, tapa, tapaus, tarkoitus, tarkkuus, tehtävä, toiminta, yhteys (c).
Huom. 1. Sanat päivä ja vuosi esiintyvät inessiivissä määritteettäkin, kun ilmauksen merkityksenä on ’yhden päivän ~ vuoden aikana’: Tein sen päivässä ~ vuodessa. Adessiivisijainen päivällä on käytössä ajankohdan adverbiaalina.
Huom. 2. Instruktiivisijaiset substantiivit ovat yleensä määritteellisiä, esim. iloisin ~ hyvillä mielin (» § 1263). Kiteytyneen kongruoimattoman konstruktion substantiivi voi olla myös partitiivissa ja määrite paikallissijassa: millä tapaa, tältä kohtaa, pitkästä aikaa; Myin sen viidellä markkaa. vrt. *Tein sen tapaa; *Tein sen kertaa; *Myin sen markkaa (» § 1303).