Erisnimillä on identifioiva tehtävä: niillä yksilöidään olio tai asia. Erisnimi voi koostua yhdestä tai useammasta sanasta. Tyypillisiä erisnimiä ovat henkilönnimet kuten Maija, Veli-Matti, Virtanen, Maija Virtanen, Lissu, eläinten nimet kuten Mirri, Vekun Vinke, paikannimet kuten Suomi, Yhdysvallat, Lontoo, Pitkäjärvi, Sörkkä, Nuorgam, Kallavesi, Minna Canthin katu, instituutioiden nimet kuten Yliopistopaino, Aivohalvaus- ja dysfasialiitto ry sekä erilaisten kulttuurituotteiden ja vastaavien kuten kirjojen, lehtien, elokuvien, näytelmien, yhtyeiden ja rakennusten nimet, esim. Kalevala, Savon Sanomat, Kauas pilvet karkaavat, Työmiehen vaimo, Juustopäät, Bomba.
Erisnimet yksilöivät eri määrin (eris- ja yleisnimien rajankäynnistä » § 553). Esimerkiksi nimillä Maija, Virtanen tai Pitkäjärvi on useita mahdollisia viittauskohteita, jotka vaihtelevat käyttäjäryhmittäin ja käyttöyhteyksittäin. Yksilöivyys voidaan tarvittaessa taata rajaavilla määritteillä:
Yksilöiviä ovat myös tuotemerkkinimet kuten Levikset, Fazerin sininen, Lapin Kulta, Omo, mutta ne ovat käytöltään lähempänä yleisnimiä: tuotemerkkinimet ovat lajien nimiä (b), mutta niitä käytetään myös lajiin kuuluvista yksilötarkoitteista (c).