Substantiivin adjektiivimääritteenä toimiva lauseke on sijassa ja luvussa kongruoiva etumäärite: pienillä tytöillä, aivan uskomatonta soopaa (taipumattomista adjektiiveista kuten eri asioita » § 586). Substantiivilla voi olla erityyppisiä adjektiivimääritteitä: tavallisia adjektiiveja, järjestyslukuja ja proadjektiiveja.
Adjektiivimääritteiden keskinäinen järjestys riippuu mm. niiden merkityksestä ja ilmauksen tematiikasta. Kongruoivista määritteistä kauimpana edussanasta ovat demonstratiiviset ja yksilöivät adjektiivit ja lähimpänä edussanaa absoluuttista ominaisuutta ilmaisevat kategorioivat adjektiivit, jotka ovat tavallisesti substantiivista johdettuja. Näiden välissä on tyypillinen suhteellista ominaisuutta ilmaisevan kuvailevan adjektiivin paikka (» § 605 – 606). Asetelmassa 102 on esimerkkejä kustakin tyypistä.
| (» § 583) | (» § 584) | (» § 585) | |
| ainoa, ainut
samanlainen, erilainen ensimmäinen, toinen,… paras, ihanin, mukavin,… sellainen, tällainen, tuollainen tietty, tietynlainen, kyseinen pelkkä, silkka |
ihana, hirveä, hyvä, huono, helppo, vaikea,… |
pieni, lyhyt, nuori, vanha, sininen, kova, pehmeä,… | silkkinen, puinen, ranskalainen, taloudellinen, poliittinen, musiikillinen, kolmiomainen,… |
Huom. Joissain tapauksissa adjektiivimääritteellä on kiteytynyt sijainti substantiivin jäljessä:
Substantiivin jäljessä voi sijaita myös yhdentekevyyttä ilmaiseva pronominimäärite: – – hyttysistä moni halusi päästä eroon hinnalla millä hyvänsä (l). Lisäksi adjektiivilauseke seuraa substantiivilauseketta lisäyksenä: – – hän kohotti kämmenensä, niin pienen ja niin hennon (l).
Edellinen pykälä