Abstraktia lähdettä tai aihetta ilmaiseva substantiivin adverbiaali on elatiivisijainen NP, samoin esittävää kulttuurituotetta tai mentaalisen hahmotuksen tulosta ilmaisevien substantiivien adverbiaalit, esim. muisto lapsuudesta, toivo paremmasta, käsitys tilanteesta, epäily asiasta, tuomio huijauksesta, valokuva kesämökistä, teoria Sammosta. Myös adpositiolauseke on joskus mahdollinen: epäily asian suhteen, ilo tapahtuman johdosta, taistelu rauhan puolesta. Tällaiset adverbiaalit sijaitsevat aina substantiivin jäljessä.
Monien verbivastineellisten substantiivien erosijainen adverbiaali, esim. toivo paremmasta, määritelmä rakkaudesta, suru läheisen kuolemasta, vastaa verbin objektia, esim. toivoa parempaa, määritellä rakkaus, surra läheisen kuolemaa, tai kommunikaatioverbeillä myös elatiivisijaista adverbiaalia: kertomus asiasta, vrt. kertoa asia ~ asiasta. Osa näistä substantiiveista saa myös määritteekseen objektigenetiivin: uuden elämän toivo, rakkauden määritelmä, vrt. *kuoleman suru, *asian kertomus. Myös osa kuva-tyyppisistä substantiiveista saa elatiiviadverbiaalin lisäksi genetiivimääritteen: kuva puusta ~ puun kuva, teoria mustista aukoista ~ mustien aukkojen teoria.
Kun abstraktiin substantiiviin liittyvä adverbiaali ilmaisee kohdetta, johon jotakin suunnataan tai johon päädytään, se on tyypillisesti illatiivi-, joskus allatiivi- tai translatiivisijainenkin NP, esim. oikeus elämään, reaktio tekoon, valmius muutoksiin, rakkaus kieleen, syy tekoon ~ teolle, nimitys lehtoriksi. Adverbiaalit sijaitsevat yleensä substantiivin jäljessä lukuun ottamatta minen-substantiiveja, esim. vastapuolen asiaan suhtautuminen (E) ~ vastapuolen suhtautuminen asiaan.
Monet inhimillisiä tunteita tai tekoja ilmaisevat substantiivit saavat adverbiaalikseen tulosijaisen postpositiolausekkeen. Postpositiona on useimmilla kohtaan, eräillä myös vastaan tai suhteen: ennakkoluulo, kiitollisuus, kritiikki, myötätunto, vastenmielisyys jotakin kohtaan; luottamus jotakin kohtaan ~ johonkin; odotus, toive jonkin suhteen; protesti, syytös jotakin vastaan.
Abstraktia suuntautumista ilmaisevat substantiivit voivat saada sekä tulo- että erosijaisen adverbiaalin, esim. neuvo ongelmaan ~ menettelytavoista, selitys asiaan ~ asialle ~ asian todenperäisyydestä. Adverbiaalit sijaitsevat substantiivin jäljessä.
Kahdenvälistä tai vastavuoroista suhdetta kuten peliä, kiistaa, yhteyttä, sopimusta tai etäisyyttä ilmaisevat substantiivit voivat saada adverbiaalikseen postpositiolausekkeen muotoisen adverbiaalin, joka ilmaisee keiden tai minkä välillä suhde vallitsee: A:n ja B:n välillä ~ kesken, A:n kanssa, eräillä myös A:n puolesta ~ vastaan. Vaihtoehtoinen ilmausmuoto on A:n ja B:n välinen x. Postpositiolausekkeen saavat adverbiaalikseen myös substantiivit, joiden keskeisenä merkityspiirteenä on energian suuntautuminen johonkin: kampanja asian puolesta ~ asiaa vastaan.