Yleisnimet jaetaan karkeasti kahteen ryhmään sen mukaan, tarkoittavatko ne jaottomia vai jaollisia entiteettejä. Substantiivejakin kutsutaan näin jaottomiksi ja jaollisiksi. Jako ei ole ehdoton; myös näkökulma kuvattavaan tilanteeseen voi synnyttää tulkinnan entiteetin jaottomuudesta tai jaollisuudesta (» § 556).
Jaottomia ovat yksilöitävissä ja rajattavissa olevat entiteetit, joita ei voi jakaa. Niitä voi laskea, joten niitä kutsutaan myös laskettaviksi. Esimerkiksi tarkoitteeltaan konkreettiset ja selvärajaiset kynä, opiskelija, sakset ovat tällaisia. Niihin viittaavia olioita voi laskea, mutta ei jakaa osiin niin että osa edustaisi samaa kuin kokonaisuus. Jos esim. opiskelijan tai sakset jakaa osiin, osat eivät ole kuvattavissa sanoilla opiskelija tai sakset.
Koska jaottomat entiteetit ovat yksittäin laskettavia, ne voivat esiintyä monikollisina (kynät, opiskelijat) ja niiden yhteydessä esiintyviä määrän ilmauksia ovat lukusanat ja lukumäärän kvanttorit: kaksi opiskelijaa, monta ajatusta ja vastausta. Jaotontarkoitteiset substantiivit ovat kvantitatiivisesti määräisiä (» § 1421), mikä näkyy subjektin, objektin ja predikatiivin sijoissa: subjekti ja predikatiivi ovat yksikössä nominatiivissa, ja objektina on myöntömuotoisessa aspektiltaan rajatussa lauseessa totaaliobjekti (» § 931, 947):
Monet yksikkömuotoiset kollektiivisanat tarkoittavat jaottomia entiteettejä: useammasta osasta koostuva kokonaisuus kuten astiasto tai nuoriso hahmottuu yhdeksi kollektiiviseksi entiteetiksi (myös » § 179). Monikkomuodon astiat, nuoret sijasta käytetään siis yksikkömuotoista jaotontarkoitteista sanaa, jonka yhteydessä adjektiivipredikatiivi on yksikön nominatiivissa: Astiasto oli kallis; vrt. Astiat olivat kalliita (» § 557). Toisaalta jaottomiksi kokonaisuuksiksi mielletään myös monikkosanojen tarkoitteet, esim. häät, penkkarit (» § 558).