Liitepartikkeleilla on sekä sanojen että taivutuspäätteiden ominaisuuksia. Liitepartikkelit koostuvat yhdestä tavusta tai äänteestä ja muistuttavat sikäli taivutuspäätteitä. Ne myös liittyvät aina johonkin isäntäsanaan eli ovat luonteeltaan sidonnaisia. Isäntäsanoina voi olla eri sanaluokkien sanoja; liite on tällöin ”moni-isäntäinen”. Taulukko 6 esittää kokoavasti eri liitepartikkeleita erottavat fonologiset, morfologiset ja syntaktiset ominaisuudet.
| ‑kin | ‑kAAn | ‑kO | ‑hAn | ‑pA | ‑s | ‑kA | |
| + | + | + | + | + | |||
| + | + | + | (+) | + | + | ||
| + | + | + | + | + | – | – | |
| – | – | (+) | + | + | + | + |
| Sulkuihin merkityissä tapauksissa ominaisuus ei päde aivan aukottomasti. |
Liitepartikkelit mukautuvat sen sanan vokaalisointuun, johon ne kiinnittyvät, ja ovat tässäkin suhteessa taivutuspäätteiden kaltaisia:
Liitepartikkeleiden alkukonsonantti osallistuu rajageminaatioon, esim. imperatiivi- tai kieltomuodon jäljessä (» § 34). Rajageminaatio on yleensä sananrajainen ilmiö, joten tältä osin liitepartikkelit käyttäytyvät itsenäisen sanan veroisesti.
Liitepartikkelit ovat tavallisesti painottomia. Fokus- ja kysymyspartikkeleita voi kuitenkin painottaa kontrastiivisesti:
Muut liitepartikkelit kuin ‑kin ja ‑kAAn sijoittuvat lauseen tai lausuman ensimmäiseen jäseneen. Tällainen pakollinen sijainti ei ole ominaista taivutusmuotoiselle sanalle. Toisaalta joillakin partikkelilekseemeillä on samantyyppisiä esiintymärajoituksia kuin liitepartikkeleilla. Esimerkiksi partikkeli nyt (» § 823 – 824) sijaitsee useimmiten samassa paikassa kuin ensimmäisen jäsenen liitepartikkeli:
Liitepartikkeli ei välttämättä toistu jokaisessa rinnasteisessa lausekkeessa (» § 135) kuten taivutustunnukset toistuvat:
Huom. Liitepartikkeleiden ‑kin, ‑kAAn, ‑pA ja ‑kO alkukonsonantti osallistuu rajageminaatioon sellaisissakin murteissa, joissa rajageminaatiota ei muutoin ole (kaakkoishämäläisissä ja kaakkoismurteissa), esim. ei otakkaa, mutta ota se [ota se]. Lisäksi näiden liitepartikkeleiden alkukonsonantit voivat laajalti itämurteissa geminoitua asemissa, joissa rajageminaatio tai murteenmukainen geminaatio ei sitä edellyttäisikään, esim. tehtiikkii ’tehtiinkin’, tulkeeppas ’tulkaapas’, tullookko ’tuleeko’ (Mielikäinen 1981a: 184). (Rajageminaatiosta » § 34 – 35.)
Edellinen pykälä