Kieliopin rakennehierarkiassa lauseke on sanan ja lauseen välissä: se on sanan projektio ja lauseen rakenneosa. Puheessa lauseke voi toimia useissa yhteyksissä myös enemmän tai vähemmän itsenäisenä, lauseesta syntaktisesti riippumattomana lausumana. Syntaktisesti itsenäisinä käytetyt lausekkeet ovat tavallisimmin nominatiivi- tai partitiivimuotoisia substantiivi- tai adjektiivilausekkeita. Mahdollisia ovat myös post- ja prepositiolausekkeet sekä infiniittiset lausekkeet. Tällaiset kiinteät morfosyntaktiset rakennemallit ovat osittain vakiintuneet määrämerkitykseen mutta saavat joskus tulkintansa vasta kontekstin nojalla.
Keskustelussa lausekkeiden käyttö on hyvin moninaista. Lause voi esimerkiksi rakentua prosessina ja täydentyä vähittäin sillä tavoin, että joku puhujista jatkaa jo muodostunutta syntaktista kokonaisuutta liittämällä siihen yhden tai useampia lausekkeita (» § 1011 – 1014, 1057).