Eteenpäin lohkeavassa rakenteessa pronominina on tavallisimmin se ~ ne. Lohkeamarakenteen pronominina voivat olla myös kaksi muuta demonstratiivipronominia tä(m)ä ja tuo ~ toi. Näissä tapauksissa puhuja kohdistaa pronominilla huomion tilanteessa johonkin tarkoitteeseen, joka ei välttämättä ole ollut puheenaiheena, taikka tuo tarkoitteeseen uuden näkökulman, ja sitten määrittelee sen tarkemmin leksikaalisessa lisäysosassa.
Kun pronomini tämä viittaa johonkin jo käsillä olevaan puheenaiheeseen, puhuja voi lohkeaman jälkiosalla esittää oman tulkintansa siitä. Seuraavassa yleisökysyjän tulkinta on, että Suomen liittymättömyys EU:hun olisi katastrofi.
Tilanteesta tarkoitteen poimiva deiktinen tuo luo puolestaan puhujille yhteistä näkökulmaa. Sen käyttö on ominaista vuoroille, joilla haetaan vastaanottajalta kannanottoa johonkin yhteiseen havaintoon. Tätä havainnollistaa seuraava katkelma. Kukin kolmesta keskustelijasta esittää esillä olevista tarkoitteista kannanoton, jossa on lohkeaman alkuosana tuo-pronomineja.
1 | M: | Tos on nimittäi kunnon kuvio rupee olee tos takarenkaas. |
2 | P: | Mm Ja noi on pitkiä noi vehkeet. Ne ei oo enää iha normaaliakselilevy‑. |
3 | A: | Joo ei todellakaa. |
4 | (.) | |
5 | A: | Eihä tos tavallisel krossipyöräl pääsis mihikää ku tuo on nii pehmee |
6 | tuo maa. | |
7 | P: | Tuo on niiku tosi rankan näköst ku- No ni toi jäi toho. (p) |
Mahdollinen on myös sellainen yhdistelmä, että alussa on pronomini se ja lohkeaman leksikaalisessa osassa tämä. Tällöin rakenne on selvemmin sidoksissa edeltävään tekstiin se-pronominin anaforisen tulkinnan vuoksi.
JS: | Tää on (.) tää on mielenkiintonen asia tää et et pitäskö väistämätöntä (.) jarruttaa vai kiihdyttää. |
JSi: | Onko se väistämätön sehän on ihmisen luoma voima tämä maailmantalous ja tietoyhteiskunta – –. (TV; Etelämäki 2006) |
Persoonapronominien käyttö on harvinaisempaa mutta mahdollista. Varsinkin kaunokirjallisessa dialogissa tapaa myös 2. persoonan pronomineja: